Taikuus

Magia on harvinaista. Vain murto-osalla kuolevaisista on noitavoimien lahja tai tarvittavaa pitkäjänteisyyttä ja luonteenlujuutta salatieteiden opiskeluun. Harvat onnekkaat löytävät ketään opastamaan itseään muinaisen tiedon synkillä poluilla. Taikuus on kuitenkin olemassa yhtä todellisena kuin kamara jalkojemme alla, yhtä pelottavana kuin yöllinen metsä, jonka sairaat oksat kurkottuvat yksinäistä kulkijaa kohden. Belvorin maapäivillekin on saapunut muutama, jolla on Lahja.

Pelissä loitsuksi tai loitsunkaltaiseksi voimaksi luetaan mikä tahansa lausekokonaisuus, joka alkaa sanoilla "Kautta muinaisten voimien...". Esimerkiksi "Kautta muinaisten voimien, sokeudu!" on loitsu, samoin "Kautta muinaisten voimien, repikööt henget nyrkkisi auki ja tippukoon kirveesi maahan!". Loitsija osoittaa joko sanallisesti tai eleellä uhrinsa, jonka on toimittava loitsun mukaan. Ylläolevista esimerkeistä edellisessä olisi loitsun kohde sulkenut silmänsä tai muuten esittänyt olevansa sokea, jälkimmäisessä taas tiputtanut aseensa tuskaisasti karjuen maagisten voimien repiessä kättään.

Loitsijan valtaisat henkiset voimat ovat noituuden perusta, siksi loitsuamisenkin tulee olla vakuuttavaa. Kiireinen mutina "kauttamuinaistenvoimienpyörry" on huono loitsu, "KAUTTA MUINAISTEN VOIMIEN! PAETKOON TAJUNTASI IÄISYYDEN SYÖVEREIHIN! PALATKOON SE VASTA, KUN ANNAN LUVAN!" ahkeralla elehtimisellä varustettuna on hyvä. Kohtalokkaat eleet - esimerkiksi käsien heiluttaminen tai hypnotisoiva katse - kuuluvat aina asiaan. Hiljainen ääni ei välttämättä tee loitsusta huonoa, vaan huonon taian tunnistaa pikemminkin puheen kiireestä, epäselvästä mutinasta ja eleiden puutteesta. Kehnosti loitsittu taika ei vaikuta yhtä tehokkaasti kuin dramaattisesti ja näyttävästi loitsittu.

Hyvin loitsittua loitsua ei voi olla tottelematta, ellei hahmokuvauksessa ole erityistä mainintaa vastustuskyvystä taikuutta vastaan. Tällöinkin kannattaa näytellä kamppailevansa maagisen energiavirran kanssa hetken tai pari. Se näyttää nimittäin hienolta.

Loitsu vaikuttaa ajan, jonka loitsija uhrilleen ilmoittaa, tai viitisen minuuttia. Ylläoleva hyvä pyörrytysloitsu loppuisi siis vasta, kun loitsija erikseen uhrinsa herättää, "kautta muinaisten voimien, nukahda!" taasen menettäisi voimansa viideltä minuutilta tuntuvan ajan kuluttua. Jos loitsu on erikoisen huonosti loitsuttu, uhri pääsee vapaaksi loitsun vaikutuksesta nopeammin.

Loitsun vaikutusaikaan vaikuttaa myös tilanne, jossa taikaa on käytetty. Normaalisti loitsun uhrilla ei ole mitään mahdollisuutta lieventää taikaa, mutta jos tilanne on jotenkin erikoisen dramaattinen, saattaa uhri päästä loitsusta helpommalla. Jos paha noita on jähmettänyt vaimon kivipatsaaksi ja kiduttaa nyt tämän miestä kuoliaaksi, saattaa vaimo päästä vapaaksi loitsusta yllättävän aikaisin pelastamaan miehensä surkealta kohtalolta. Valtaisaa pinnistystä moinen loitsun mahdin rikkominen kyllä vaatii, mutta suuren sankariteon vuoksi sellaiseen on mahdollisuus. Tätä sääntöä ei kuitenkaan voi käyttää muulloin kuin äärimmäisen dramaattisessa tilanteessa.

Vielä yhdestä asiasta on syytä mainita, tämä onkin sitten pelillisesti melkoisen merkittävä seikka: maallikot (tarkoittaen tässä magiaa käyttämättömiä) eivät näe loitsuamistapahtumaa. He eivät näe, kuka lumosi kenet, heidän muistikuvansa tilanteesta ovat hämärät ja asiaan liittyneet taikasanat eivät ole koskaan kantautuneet heidän korviinsa. Taikuuden vaikutukset maallikotkin havaitsevat normaalisti, eivät kuitenkaan tapahtumaa, joka ne sai aikaan. Tässä tilanteessa pelaajat tietävät siis enemmän kuin hahmonsa.

Esimerkki: Taikuri jähmettää Sotilaan liikkumattomaksi ja "Kautta muinaisten voimien..."-kajahtaa vakuuttavasti. Vieressä seisoskellut Maajussi ei oikein käsitä, mistä on kysymys. Hän näkee Taikurin ja Ritarin, hän näkee Ritarin seisovan paikalleen kivettyneenä, mutta ei ole kuullut taikasanoja eikä nähnyt Taikurin elehtivän Ritariin päin. Ei vaikka olisi tuijottanut tapahtumaa. Jos Maajussi on nokkela mies, hän ymmärtää, ettei ritarien tapoihin kuulu jähmeänä seisoskelu, vaan jotain kummallista on tapahtunut. Taikauskoisena hän osaa ehkä yhdistää asian magiaan ja, jos paikalla ei ole muita, on Jussillekin melkoisen selvää, että loitsija oli Taikuri, mutta edelleenkään hän ei ole koskaan nähnyt loitsuamistapahtumaa.

Toinen esimerkki: Taikuri lausuu Ritarille "Kautta muinaisten voimien, kerrot kaiken asiasta tietämäsi, etkä valehtele sanaakaan!" ja Ritari puhuu suunsa puhtaaksi. Maajussi näkee Taikurin ja Ritarin, kuulee, kuinka Ritari alkaa vastustelunsa jälkeen puhua varsin vuolassanaisesti, mutta ei tiedä taikuuden osallisuutta asiaan ellei osaa jotenkin sellaista epäillä.

Loitsunkäyttäjiä kyseinen sääntö ei koske, velho havaitsee toisen velhon tekemän loitsun aivan normaalisti. Myös loitsun uhri näkee koko tapahtuman, vaikkakin pitää tilannetta todennäköisesti varsin kammottavan mystisenä.

Loitsuamisen taito on vain ja ainoastaan niillä henkilöillä, joiden hahmokuvauksessa sellaisesta on mainittu. Yhdenkään toisen pelaajan ei ole lupa käyttää kautta muinaisten voimien -fraasia, se on tarkoitettu ainoastaan magian tunnussanaksi eikä sillä sinällään pelin hahmoille mitään erikoista merkitystä. Peli on suunniteltu tarkoituksella hyvin vähän taikuutta taitavia hahmoja sisältäväksi peliksi, kenenkään ei tulisi ryhtyä leikkimään Ukkoa ja alkaa käytäämään taikavoimia, joita hahmonsa ei omaa. Kaikista jouhevimmin peli menee, kun suutarit pysyvät lesteissään.