Belvor

"Missä vuoret seisovat jylhän sinisinä taustanaan taivaan syvä harmaus, missä laaksot vuorten väleillä kasvavat kullankeltaista viljaa, missä maamiesten äänet kiirivät kumpuilevilla pelloilla puhaltavassa tuulessa, sekoittuvat kaivoksilta käyvään kilkkeeseen, missä saadaan valtakunnan hienoimmat, lämpöisimmät ja kauneimmat turkikset, siellä on Belvorin maa ja mahti." - ote Oskar Ulrichin runoteoksesta 'Matkani'

Korkeuksiin nousevat vuoristot halkovat maan kahtia; lännessä saadaan sankoista metsistä lihaa ja turkiksia, idässä tuotetaan viljavilla ylängöillä runsain määrin viljaa, oman kansan tarpeisiin ja jopa vientiin asti. Kauppaa rajoittaa vain oman satamakaupungin puuttuminen; jatkuvista neuvotteluista huolimatta ei Belvor ole saanut ostettua Laspinilta edes pientä rantakaistaletta, keisari ja hänen hajoittava hallitsemispolitiikkansa lienevätkin kaiken takana, sillä kummahan tuo olisi, ellei menneistä ajoista köyhtyneelle Laspinille kulta kelpaisi.

Bournelaiseen tapaan on maa jaettu feodaaliherrojen valtaan; paikalisten paronien linnat ja kartanot häälyvät varjoina talonpoikien aherruksen yllä. Belvorissa on kansan tilanne kuitenkin paljon parempi kuin muualla Bournessa, siinä missä Almorin paikallisruhtinaat keräävät köyhimiltäkin kaiken ja patistavat maaorjiaan loputtomaan aherrukseen, siinä Belvorin herttuat pitävät vasallejaan, kreivejään ja paronejaan aisoissa, hertuain miehet keräävät verot eikä mitään mielivaltaa tai omaan rahapussiin keräilyä sallita. Valtaa pitää käsissään viisihenkinen neuvosto, Dabrisin, Sikkimin, Andarin, Vanaran ja Varangan herttuat, jotka kaikki hallitsevat kaupunkejaan ympäröiviä maita - näiden vasallit ovat toimistaan vastuussa suoraan heille. Vauras Belvor onkin ennen kaikkea juuri toimivan yhteikuntansa ansiosta, jossa tasa-arvoisuus ja henkilökohtainen vapaus ovat jotain, mistä muut kansat saattavat haaveilla: hallitsijoilla on rauha hallita, kansalla rauha elää.

Kaikkea tätä varjostaa kuitenkin belvorilaisten pohjaton katkeruus, viha keisaria kohtaan. Ääneenlausumattomat julistukset tuntuvat roikkuvan painostavina ilmassa, kaikille on selvää, että kunhan keisari suostuu päättämään päivänsä, päättää Belvorkin päivänsä Bournelaisena osavaltiona. Isien ja veljien, poikien ja serkkujen, rakkaiden, ystävien, naapureiden ja tovereiden murhat käänsivät lopullisesti kansan sydämet keisaria vastaan. Näiden selkkausten jälkeen ei keisarista ole hyvää sanaa Belvorin mailla kuultu, eikä kuulla, siitä pitää mies itse huolen eväämällä Belvorilta mahdollisuuden meriyhteyksiin.

Belvorin kansa on konservatiivista, ja tavat sen mukaisia. Kaikkia perinteisiä tapoja noudattavat niin örkit kuin ihmisetkin suorastaan hermostuttavan kirjaimellisesti, pienintäkään protokollaan ja totuttuun kaavaan kuuluvaa yksityskohtaa ei unohdeta, sehän johtaisi ennen pitkää kaokseen ja anrkiaan. Järkevä, tehokas ja järjestelmällinen mielenlaatu tuo kuitenkin mukanaan myös haittapuolia: väki ei ole järin omaperäistä tai uudistushaluista, kaikkea erilaista on helpo vieroksua.

Takaisin pääsivulle
Sähköpostia Maahinkaiselle : maahinkainen@maahinkainen.org
Sähköpostia WWW-tontulle : webmaster@maahinkainen.org