Johdatus Savolarppiin

Armon vuonna 1351, Yläsavon perukoilla. Kaksi kylää asuu vieri vieressä, niin lähellä toisiaan, että saattavat haistaa toistensa saunan savut ja aamutuimaan kuulla toisen kylän äänet järjen selän yli. Nämä kaksi kylää, Peiponkylä ja Havukkala, ovat kuitenkin eri väen asuttamia. Molemmissa kylissä asui väkeä, joka myöhemmin tultaisiin tuntemaan suomalaisina, mutta nyt ne olivat Itämaalainen ja Novgorodilainen kylä. Havukkalan kylä oli ollut täällä jo pitkään, se oli perustettu yli kymmenen vuotta sitten. Kun itämaalaiset viime vuonna saapuivat, eivät Havukkalan asukkaat kuitenkaan nostaneet asiasta sen suurempaa mekkalaa: maa oli vaurasta ja kalaa kyllä riitti järvissä. Peiponkylän kylä perustettiin viime vuoden keväällä ja pari viikkoa ensimmäisten itämaalaisten saapumisen jälkeen saivat Novgorodilaiset nähdä kaskisavujen nousevan järjen toiselta puolelta.

Näin elämä lähti liikkeelle Peiponkylässä.Sadot olivat hyvät ja luonto on ollut paljon anteliaampi kuin ennen tänne muuttoa kuultujen kauhutarinoiden perusteella kukaan kyläläisistä olisi uskaltanut toivoakaan. Lähikylän novgorodilaiset ovat osoittautuneet aika lailla tavalliseksi väeksi, tai ainakin paljon paremmaksi kuin heiltä olisi voinut odottaa. Heidän kanssaan onkin oltu tekemisissä varsin säännöllisesti, eikä tähän mennessä ole vielä tapahtunut mitään pahaa tai vaarallista, pikemminkin välit ovat olleet hyvät ja lämpimät.

Elämä on ollut miellyttävää, eikä rutto ole saavuttanut kaukaista kylää kuten muualla on käynyt. Kevät on saapumassa ja Peiponkylän vanhimman, Tarvon, pirtillä järjestetään sen kunniaksi kestit, joille kerääntyvät kaikki Peiponkylän asukkaat. Paikalle on kutsuttu myös Havukkalan kylästä väkeä ja ilmassa on juhlan tuntua. Sillä tänään on noiden pitojen aika...