Lauantaina ensi-illan saa traaginen ja syvällinen näytelmä nimeltään ”Frans, isäsi oli lentäjä” eli tarina modernista Oidipuksesta. Näytelmä perustuu julkisuutta välttelevän kirjailijan Anselmi Viitasen menestysromaaniin "Tuntematon Oidipus".

Matti Valtonen, Uusi Suomi, lauantai 6.12.1923
Anselmi Viitasen synkkä sodanvastainen esikoisromaani Tuntematon Oidipus palaa viime vuosisadalle kertomaan kahdesta kuvitteellisesta keskisen Euroopan kylästä. Viattomat asukkaat joutuvat tahtomattaan kohtalon ja politiikan avuttomiksi pelinappuloiksi. Antiikin Oidipuksen tarinasta kirjailija Viitanen on saanut herkistyttävän koskettavan pohjan kertomukselle modernin sodan mielivaltaisuudesta.
Tuntemattomassa Oidipuksessa vuosisatoja toistensa naapureina eläneiden kylien asukkaat heräävät eräänä aamuna uuteen maailmaan, jossa heidän kyliensä välissään kulkee sotilaiden vartioima valtakuntien välinen raja. Yhteydenpito kylien välillä lakkaa ja rajan yli avioituneiden yhteydet sukulaisiinsa katkeavat traagisesti. Pian uutiset kylien välillä vaihtuvat valtakuntien levittämiin likaisiin huhuihin ja perättömyyksiin. Muutamassa vuodessa tilanne kärjistyy karmaisevasti sodaksi, jossa veli taistelee veljiä ja isä poikaansa vastaan.
Viitasen romaanin tapahtumat muistuttavat erityisesti Amerikan Yhdysvaltain sisällissotaa, jonka kauhut tarinassa riipaisevasti eletään vanhalla mantereella. Murheellinen Kuningas Oidipuksen tarinakaan ei jää pelkäksi freudilaiseksi teoriaksi, vaan tämän kohutun ja syntisen kohtalon elää kirjassa seurattu sotamies Frans. Kauheiden tapahtumien keskeltä voi Viitasen kerronnasta kuitenkin löytää pojan ikuisen taistelun isänsä valtavaa varjoa vastaan.
Lukemiskokemuksena Tuntematon Oidipus on aiheesta ja ajallemme epätyypillisestä tunnelmastaan huolimatta miellyttävä. Anselmi Viitasen sujuva kirjoitustaito kantaa läpi kirjan ja hänen lehtikirjoittelustaan tuttu tekstin läpi paistava ironia piristää muuten niin synkkien tapahtumien keskellä. Aiheensa puolesta kirjan vastaanotto tulee varmasti olemaan ristiriitainen, mutta kirjalla voisi myös olla mahdollisuudet menestyä. Toisaalta Anselmi Viitasen kylmän realistinen tyyli on jo auttamattomasti vanhanaikaista. Tietyin varauksin tämän uuden teoksen lukeminen saa kuitenkin lämpimän suositukseni heille, jotka tahtovat kuulla kaikuja menneen maailman historiallisesta synkkyydestä.
Asko Soukka