Vaikka Eevertillä juttua riitti, niin kyllä naiset onnistuivat 
saamaan pari kertaa melko sanattomaksi. Lystikkääseen 
pöytäseuraamme kuului Herzenin vanha leskirouva, joka oli 
melkoisen sujuvasanainen ja viisas nainen - eikä noin 
vanhemmiten enää juuri jaksanut kainostellakaan, kuten tuli 
huomattua. Kun oli puhetta Havannasta, vanha rouva totesi että 
hänen miehensä tapasi polttaa havannalaisia. Kuulemma ne olivat 
parhaita sen takia, että nuoret tytöt valmistavat ne 
pyörittämällä niitä tiedätte-kyllä-missä. Ja rouva 
tiedusteli Eevertin kokemusta havannalaisista. "*köh köh* 
..niin, kaikenlaistahan siellä, tuli nähtyä... juu..."

Toinen tapaus sattui kun Eevert oli taas heittämässä 
napapiirijuttua varsin totisena kuuntelevalle herraseuralle: 
pastori, everstiluutnantti Talvela, päätoimittaja Erkko ja 
jokunen muu herra kuunteli tarinaa vakavalla naamalla. Olga 
pelmahti pöydänreunaan ja kysyi sopiiko istua. Juttu katkesi 
hetkeksi, kun siepattiin tuoli Olgan alle ja neiti pääsi 
istumaan - ja ennen kuin takamus oli tuolille laskeutunut niin 
alkoi selitys Venäjän onnettomasta tilasta ja 
vallankumouksesta. Miesväki hymyili ilmeettömästi Eevertin 
äimistellessä kuin halolla päähän lyötynä, mihin hänen 
tarinansa oli kadonnut. Lopulta, Olgan vetäessä henkeä, Eevert 
sai koottua itsensä ja muisteltua että mihin oltu jääty ennen 
tätä pikaista Venäjänpyrähdystä...

Evert Rauhamaa / Tomi Letonsaari

Hauskoin yksittäinen hetki oli ehkä tämä: Helmi keskustelee 
Päiviön kanssa, kun tämä yllättäin kaataa päälleen puoli 
kupillista kahvia. Pokkani ei pidä, mutta onneksi Helmi on 
juonut sen kovan teen ja repeäminen menee sen piikkiin. Helmi 
sopertaa jotain siitä, että muistelee yhteisiä hetkiä 
Päiviön kanssa ja sitä kun tämä kaatoi kahvinsa Helmin 
paidalle ja mihin se sitten johtikaan… Päi-viö kehottaa 
Helmiä olemaan juomatta enempää.

Helmi Pellonpää / Virva Savolainen

Koskapa paikan omistaja Haukan(salo? nyt jo nimet alkavat 
haihtua) oli hänet pöytään esitellyt, oli silminnähden 
päihtynyt Winnipeg Mining Co -omistaja otettava mukaan peliin. 
Pelaajan nimeä en tiedä, mutta istuessaan oikealla puolella 
pöydässäni hän imitoi pelin ajan onnistuneimmin humaltunutta 
sitten Heikki Kinnusen ja Leo Lastumäen Lampaansyöjissä. 
Korotuskierroksen osuessa hänen kohdalleen, kävin hänen 
kanssaan toistuvan keskustelun tyyliin:

"Oletteko mukana vai korotatteko?" Poissaoleva katse kääntyy 
haparoiden minuun ja toistaessani kysymyksen, ymmärys syttyy, 
mutta sammaltavasti:
"Minä korotan."
"Te korotatte. Paljollako?"
"Minä korotan."
"Potti on nyt korotettu 100 markkaan. Paljollako te korotatte?"
"Sata markkaa!" takertuen kuulemaansa summaan, enkä koskaan 
ollut varma, olisinko voinut sanoa tässä vaiheessa vaikka 15 
penniä tai kaksi tuhatta markkaa, ja hän olisi silti korottanut 
sanomani.
"Te siis korotatte 100 markalla?"
"Enkösh minä juuri niin sanonut...?" Ja peli jatkui, potin 
tuplautuessa aina hänen kohdallaan korteista riippumatta.

Lopulta vieressäni istunut lääkäri kuiskaili minulle, että 
ammattitaitonsa suomalla varmuudella hän saattoi sanoa, että 
kymmenessä minuutissa amerikkalainen ystävämme on humaltunut 
niin pahasti, että löytää itsensä pöydän alta. Hän olisi 
valmis jopa lyömään siitä vetoa - pullollisen hienointa ja 
kallista ranskalaista konjakkia, jonka hän oli onnistunut 
hankkimaan. En keksinyt mikä olisi vastaava tuote, jonka itse 
pistää pantiksi, joten hän ehdotti, että tarjoaisin koko 
pöytäseurueelle loppuillan, mikäli häviäisin. Löimme 
kättä päälle. Tarvitsimme vielä ajanmittaajan, joksi 
soveltui sillä hetkellä pöydässä ollut tähtitieteen 
laitoksen johtaja (pelaaja Ilkka Pölönen), tieteen mies kun 
oli.

Kahdeksan minuuttia ja neljäkymmentä sekuntia myöhemmin olen 
jo maistavinani konjakin suussani, kun amerikkalainen ehtii juuri 
laskea lasin pöydälle ennen kuin huojahtaa epävarmasti. Ja 
kuin seuraisi hidastettua filmiä kaatuvasta puusta, hän 
rojahtaa, tuoline kaikkineen, suoraan taaksepäin kovan 
rysäyksen saattelemana. "Onnittelut voittajalle!" kuulen Ilkan 
sanovan hänen singahtaessa välittömästi kättelemään 
lääkäriä ja pöydän tilatessa seuraavaa kierroksia 
voivottelen amerikkalaisen ajaneen minut melkein perikatoon.

Johan Ahlström / Janne Nuutinen

Paras hetki pelissä oli Niilistä ulosmarssiminen. Silloin iski 
juuri sellainen hyvä tunne kun tajusi, että Jantunen olisi 
vapaa. Loput herrat saisivat hankkiutua Niilistä omin avuin pois 
ja minua ei enää nähtäisi. Kosto on suloinen ja vapaus vielä 
suloisempi. Vaikka tämä kohtaus oli aivan pelin lopussa, niin 
se oli ehdottomasti kaiken paimentamisen jälkeen nautittavaa.

Simo Jantunen / Mikael Palojärvi

Kun Irma Von Hertzeniltä (en sukunimestä ole ihan varma) 
putosi tuo salattu Xxxxxtinin kirja. Istuimme rouvaporukalla 
pöydän ääressä ja Irma siirsi tyynyä vierestään ja 
samalla suoraan hahmoni jalkoihin putosi valkoiseen liinaan 
kääritty kirja. Tietenkin uteliaana naisena Amalia nosti kirjan 
korkealle ja kysyi kovaan ääneen, että mikäs täällä on? 
Irma nappasi kirjan itselleen ja vannotti myöhemmin minut 
pitämään suuni kiinni. Jotenkin tilanne oli niin mainio ja 
ihan kuin suunniteltu(vaikkei ollutkaan), että se jäi mieleen. 
Toinen oli kun Emil melkein alkoi hempeillä hahmolleni jotain, 
kun odottelimme kuskia ravintolan aulassa ja mies oli aika 
vahvassa humalassa. Amalia oikein säikähti miehensä ilmettä! :D

Monta hyvää juoruilutilannetta oli myös, meillä oli Sophian 
kanssa loistava tiimi. En edes kaikkia tilanteita muista, paljon 
niitä oli.

Amalia Gustafsson / Soila Kyyriäinen

[Pelin alussa olevan näytelmän loppu]
Purin kynsiäni hermostuksen vallassa kun pistooli kohotettiin 
jälleen uutta uhria kohti. Olin vähällä juosta lavalle ja 
lopettaa mokoman, mutta sain hillityksi itseni. Kun laukaus 
ammuttiin ja valot sammutettiin, odotin kuulevani 
näyttelijöiden kirkumista ja verta lattialla, mutta onneksi 
näin ei tapahtunutkaan.

[Etsivä salkkuja kaivelemassa]
Kaverini Konsta sai kuin vahingossa mustan salkun haltuunsa 
narikassa vieraillessaan ja tietenkin avasi sen. Salkun sisällä 
oli etsimäni muna, joten kävelin narikkaan humalaisen Konstan 
kanssa. Narikkaa vartioinut nainen antoi pyynnöstäni ensin 
toisen mustan salkun, jonka kanssa kävelin näyttämölle 
verhojen taakse. Salkku osoittautui tyhjäksi, ilmeisesti muna 
oli joko toisessa salkussa, tai sitten jo vaihtanut omistajaansa. 
Palautin salkun ja selittelin, kuinka humalainen ystäväni oli 
erehtynyt salkusta ja pyysin saada toisen. Ilmeisesti selitykseni 
nieltiin sillä pian astelin toisen salkun kanssa näyttämön 
taakse. Salkun sisältö osoittautui jonkun eväiksi, joten 
palautin sen happamana takaisin narikkaan.

Emil K. Hukka / Jukka Turunen

Hienoa oli se, kun tarkastajat saapuivat ratsaamaan kuppilaa. 
Pöydästäni näin, kuinka herrojen pöydässä mm. 
poliisipäällikkö kulautteli kuppiaan hyvin nopeasti tyhjäksi 
tilanteen tajuttuaan ja oli sen jälkeen niin kovin viatonta 
miestä.

Alkoholia hiukan liikaa nauttineen sankaritoimittajan tilityskin 
oli huvittavaa.

"Anteeksi, oliko se siis niin, että pohjoisnapalaiset 
lihansyöjäpingviinit hyökkäsivät Amundsenin kimppuun?"

Emilia af Brack / Pia Kuivalainen

ihan tällainen pieni yksityiskohta, kun pelatessa menin 
pöytääni istumaan, ja pöydän toisessa päässä olleet kolme 
herrasmiestä nousivat kunnioittavasti seisomaan ja istuutuivat 
vasta jälkeeni

alkoholitarkastaja tulee sisään ja tarjoilija on juuri tuonut 
kupin kuumaa teetä ja sanonut hymyillen "tästä ei 
luonnollisestikaan neidin tarvitse maksaa"

lentäjäsankarin ja supertoimittajan känninen tarinointi

mesmerimies oli aivan ihaana!

lännen lokari Austraaliasta kertoi aboista jotka seuraavat 
lauluja.

esiintymiseni tietysti oli ihan tähtihetki, sen verran täytyy 
olla rehellinen

Rauhamaan ja Anastasian romanssi oli upeaa pelaamista

Vettä Sarkon silmille! Kurjaa vain etten nähnyt tapausta 
vierestä...

Onhan näitä.

Matilda Ruusu / Mari Jyränki

Heti teatterinäytöksen päättymisen jälkeen minun ja Ainon 
seuraan istui eräs keksijä ja hetkeä myöhemmin Anastasia. 
Keksijä selitti meille pitkään autoista ja 
alkoholimoottorista, ennen kuin poistui johonkin toiseen 
pöytään. En muista kuka seuraavaksi liittyi seuraamme, mutta 
hän sai kuulla saman autojutun. Samoin seuraava. Sitten ihmiset 
vaihtuivat, mutta autojuttu jäi. Itsekin kävin välillä 
muualla, mutta palasin myöhemmin samaan pöytään, jossa joku 
kertoi taas samaa autojuttua jollekin uudelle ihmiselle. Sitä 
samaa autojuttua kerrottiin siinä samassa pöydässä monta 
tuntia aina vaan uusille ihmisille. Anastasiakin nauroi jossain 
välissä, että "tässä pöydässä on kirous, täällä 
puhutaan aina vain automobiileista!"

...

Myöhemmin samassa pöydässä teatterin lavastemestari 
(Konttinen?) kertoi, miten hänen kaverinsa oli lukenut 
lehdestä, että Neuvostoliitossa on jaettu rikkaiden rahat ja 
niitä on niin paljon, että kaikille työläisille ostetaan omat 
automobiilit! Sen jälkeen kovin humalainen lavastemestari 
keskusteli pitkään Pekka Ervastin kanssa paremmista maailmoista 
(olihan se Preussi vai Neuvostoliitto) ja siitä, miten hän 
aikoo perustaa seuraavassa maailmassa sahan tai autotehtaan jne. 
Hervottoman hauskaa juttua riitti niin pitkään, että 
Ervastilta meni lopulta hermot ja hän ajoi miesparan muualle.

...

Minä, Aino ja Anastasia istuimme pöydässä, kun seuraamme 
liittyi kuuluisa oopperalaulajatar (Lily?) miehineen. Anastasia 
ja laulajatar keskustelivat innokkaasti mm. siitä miten paljon 
hienompaa Pariisissa, Pietarissa ja Amerikassa on kuin Suomessa, 
mikä silminnähden närkästytti Ainoa. Jossain vaiheessa 
oopperalaulajatar valitti "minä en oikein tunne Suomen 
kulttuuripiirien kermaa", mihin Anastasia: "Voi, sinä ei tunne 
sitä, koska sitä ei ole!".

...

Evertin ja Sarkon kertomus pohjoisnavan retkestä. Senhän toki 
kuulivat kaikki, mutta kohtaus oli ihan hillittömän hauska ja 
pojat vetivät roolinsa antaumuksella.

Sepeteus Korppi / Jarmo Louet

Herraseurassa esitetty Johan Ahlströmin tulevaisuuteen 
luotaava mielipide HeXxxxxx Sanomista ja edelleen Suomen 
lehdistön tilasta. Jotenkin seuraavaan tapaan: "Matalamielistä 
juoruiluja ja kansan alhaisimpien halujen tyydyttämistä. Jos 
tämmöinen jatkuu, voin kuvitella, että alkaa ilmaantua 
lehtiä, jotka ovat silkkaa juorua kannesta kanteen, eivätkä 
sisällä juuri muuta kuin skandaalipaljastuksia julkisuuden 
henkilöistä, salaa otetuilla valokuvilla höystettyinä. 
Toivottavasti sellaiseen tilanteeseen ei sentään ajauduta."

...

Älyvapaa tilanne: kun herraseurassa ruvettiin illan lopuksi 
kirjoittelemaan shekkejä illan pelivelkojen maksamista varten, 
kaikki tunnustivat jääneensä tappiolle. Kun herra kännisen 
amerikkalaisenkin tiedettiin päätyneen peleissä häviäjien 
kastiin, kuka ne rahat sitten oikein vei? Taisi kulttuuri periä 
voiton tuona lauantai-iltana...tai Niilin henkilökunta, jonka 
juomarahoissa ei kitsasteltu.

...

Näytelmän loppukohtaus (erityisesti yleisön hermostuneisuus) 
sekä mesmerismiesitys tietysti.

Frederick Överst / Kari Aliranta

Pari hienoa hetkeä: naistenvessassa puhuttu keskustelu Ilmari 
Meriheimon rakkaan kanssa, jossa sanoin naiselle, ettei hänen 
pitäisi pistää rahaa rakkauden edelle ja muita koottuja 
palopuheita, sekä Ilmarin sättiminen siitä, ettei hänellä 
ole selkärankaa mennä sanomaan naiselle, että tosiaan haluaa 
hänet, sekä se, että kun joku kysyi tarot-korteista, että 
kuoleeko presidentti ennen viinasäätelyn loppua, pakasta nousi 
"kuolema"-kortti...

Sylvia Rösenström / Riina Nevalainen

Tilda kävelee vesilasi kädessään Oivan luo, kaataa vedet 
herra Sarkon niskaan ja sanoo:
"Sanovat sinua sankariksi, mutta minun mielestäni olet 
pelkuri". Sarko jää sanattomaksi paikalleen. Tilda hakee 
takkinsa ja poistuu paikalta.

Tilda Vehmas / Liisa Salonen

Korttipöydässä tuli voitettua, mutta rahanjaon jälkeen tuli 
sitten pelattua shekeistä toisen voittajan (Henrik Ahlströmmin) 
kanssa korkeinta korttia...

Hän sai koko potin 3:lla, kun vedin 2:n. Tällöin koko 
pöytäseurue räjähti nauruun kesken "ilmojen sankareiden" 
selostusta matkastaan...

Jonathan af Brack / Tuomo Kalliokoski

Näillä sivuilla esiintyvät hahmot ovat täysin fiktiivisiä, 
vaikka osa niistä saattaa olla historiallisten henkilöiden 
inspiroimia.