Aloin kirjoittaa tätä väitöskirjaa heti saatuani tiedon että aiempi väitöskirjani
Heilbronin muinaishistoriasta ei ollut kelvannut muinaishistorian laitokselle. Asia ei
minua haitannut, sillä olin kyllästynyt aiheeseen ja sen niukkoihin lähteisiin kirjaa
tehdessäni. Nyt kuitenkin keisarin kuoleman jälkeen avautui oiva tilaisuus tutkia
aihetta, jota aiemmin ei ole voitu käsitellä. Tällä kertaa minulle tarjoutui tilaisuus
käyttää miltei rajattomasti lähteitä, ja saatoin jättää huonon lähdemateriaalin
käytön kokonaan. Erityisen iloinen olen Valaus Balcherin kirjasta Keisarin varjossa. Tuo
huomattava belvorilainen oppinut kirjoitti sen tuodakseen esiin Kadakithiksen hirmuvallan
väärinkäytökset Belvorissa. Ikäväkseen hän maksoi kirjastaan päällään, ja
miltei kaikki niteet joutuivat keisarin asiamiesten polttamiksi. Onnekseni kuitenkin
löysin yhden huonosti säilyneen kappaleen tuosta kohuteoksesta, jonka lukemisestakin
rankaistiin Kadakithiksen eläessä. Lopuksi haluaisin kiittää Geviania, joka toimitti
tuon kirjan minulle ja serkkuani Leakhas Velissaa, joka toimi apurinani koko pitkän työn
ajan. Erityinen kiitos kuulu vaimolleni, joka tuki minua työssäni ja kesti kaikki ne
työntäyteiset pitkät illat, joiden on täytynyt rasittaa häntä suuresti.
-Capreata Velissa
Kaksisataa vuotta sitten raivosivat koko nykyisen Bournen alueella Örkkisodat. Sodan syyt
olivat lähinnä liikakansoittumisessa ja ihmis- ja örkkikulttuurien eroavaisuuksissa.
Örkkejä aggressiivisemmat ihmiset olivat asuttaneet alavat viljelysmaat ja ajaneet
örkkiväestön kukkuloille ja sisämaahan. Ihmisten määrä kasvoi kuitenkin nopeasti,
eikä viljelykelpoinen alue riittänyt elättämään koko väestöä. Ruoan puutteen
seurauksena ihmiset levittäytyivät yhä syvemmälle örkkimaille ja alkoivat ryöstellä
ruokaa örkkien kylistä. Seurauksena olivat vuosisatoja raivonneet pitkät sodat. Ihmiset
onnistuivat perustamaan paljon kyliä örkkien maille. Kylien ympäristöt pysyivät
kuitenkin örkeillä, ja tällä oli suurta merkitystä sodan loppumiseen. Lopulta sota
saavutti sen pisteen, missä kumpikin osapuoli oli väsynyt. Örkit eivät voineet vallata
ihmisten asutuksia, mutta örkkialueilla asuneet ihmiset olivat eristettyinä muista
ihmisistä. Taistelut loppuivat kun kummallakaan ei ollut enää halua eikä voimia
taistella, mutta ihmiskylät jäivät örkkien maille. Pikkuhiljaa kylien ihmiset ja
lähialueiden örkit alkoivat olla keskenään tekemisissä. Pian huomattiin että
kulttuurierot eivät olleet niin suuria kuin oltiin luultu ja että molemmat palvoivat
samoja jumalia. Örkit myös tarjosivat ihmisille tietämystään pellon lannoittamisesta
ja ojittamisesta. Kun sotien pahimmat syyt olivat poissa, ei kestänyt kauaakaan kun
örkit ja ihmiset asuivat keskenään kaikessa rauhassa. Tuosta yhteistyöstä syntyi niin
kutsuttu bournelainen yhteiskulttuuri, jossa ihmiset ja örkit ovat tasaveroisia. Useissa
tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu että tasa-arvoisuus on vain nimellistä ja
tosiasiassa kumpikin tekee sitä mitä paremmin osaa. Hallinnon korkeimmat asteet ja
fyysiset toimet ovat pääasiassa ihmisten toimia ja kulttuuri, byrokratia sekä kehitys
ovat jääneet örkkien vastuulle. Tämä tosin on raaka yleistys, sillä yli yhdeksän
kymmenystä molemmista kansoista elää maatyön ja uurastuksen kautta. Myös
käsityöläis- ja kaupunkilaisammateissa on yhtä lailla ihmisiä ja örkkejä.
Örkkisotien päätteeksi kaikki valtiot olivat hajallaan, mutta ihmisasutus oli levinnyt
laajalle. Hallintatapana oli kyläyhteisö tai klaani. Kun yhteydet muihin kyliin alkoivat
parantua, tuli aiheelliseksi ruveta järjestämään laajempien alueiden hallintoa.
Näihin aikoihin eri puolille Bournea muodostui feodaalisia yhteiskuntia. Vaikka
hallitsijoiden nimikkeet vaihtelivat, oli jako kuitenkin kaikkialla sama. Alimpana
hallitsijana oli maa-aateli ja ritarit ja siitä ylempänä ylhäisaateli. Aatelin
yläpuolella oli ainoastaan kuningas, joka ei ollut kenenkään alainen. Ainoana
poikkeuksena oli Ulek, missä aatelishallinto ei koskaan syrjäyttänyt klaanien valtaa.
Vuosisatojen varrella Bourneen muodostui lopulta kuusi suurta itsenäistä maata.
Itäisessä Bournessa oli Almorin kuningaskunta. Almor oli iso mutta hajanainen, ja kuninkaalla oli vähän sanomista herttuoiden toimiin.
Etelään muodostui Laspinin kunigaskunta. Laspiniin muodostui huomattava zakharalainen vähemmistö ja Almorin tavoin Laspin oli sisäisesti heikko.
Pohjoisilla vuorilla oli paljon ulekilaisia klaaneja. Vaikka he eivät olleet yhtenäisen hallitsijan alla, lasketaan Ulek yhdeksi suureksi valtakunnaksi, sillä vaaran uhatessa klaanit liittoutuivat. Klaanien ollessa yhdessä oli Ulek toinen Bournen kahdesta suuresta valtakunnasta.
Keskinen ja koillinen Bourne kuuluivat Belvoriin. Ulekin ohella Belvor oli Bournen mahtavimpia valtioita. Jos Ulek olikin jäänyt feodalismikehityksessä muusta Bournesta jälkeen, niin Belvor on ottanut siinä pitkän etumatkan, sillä Belvor on täynnä itsenäisten ritarien ja pikkuaatelien linnoja.
Läntisessä Bournessa oli kaksi pientä kuningaskuntaa: Rusticania ja Regniff. Nämä kaksi Bournen pienintä valtiota olivat varsin hyvin hallittuja.
Kun Bournen valtiot saivat sisäiset asiansa kuntoon, ne alkoivat katsella naapureitaan
valloittajan katseella. Vuosisatojen ajan valtioiden rajat muuttuivat ja kymmenkunta
pienempää ja historian unohtamaa valtiota katosi kokonaan suurempien valtojen
alaisuuteen. Sataviisikymmentä vuotta sitten rauha kuitenkin näytti saapuvan koko
Belvorin ylle.
Näennäistä rauhaa kesti muutaman vuosikymmenen, mutta se aika kului vain oman aseman määrittämiseen ja sotaan valmistautumiseen. Vuonna 559 Regniffin hallitsija kuoli, ja valtio ajautui katkeraan vallanperimyssotaan. Kun seuraavana vuonna myös Rusticanian kuningas kuoli jättäen perijäkseen kolmetoistavuotiaan lapsen, katsoi Belvor aikansa koittaneen. Almor ja Laspin olivat heikkoja ja Regniff vallanperimyssodan käsissä. Kun vielä Rusticaniassa oli hallitsijana lapsonen, oli Belvorin pahin kilpailija Ulek yksin. Belvorin ritarit hyökkäsivät Ulekiin ja valtasivat tärkeimmät kaupungit. Ulekilaiset kuitenkin pakenivat vuorille ja jatkoivat taistelua. Belvorilaiset eivät olleet tyytyväisiä ja lähtivät vuorille ulekilaisten perään.
Belvorin armeijan jatkaessa ulekilaisten savustamista vuorilla, Rusticanian nuori kuningas Kadakithis näytti mistä hänet oli tehty. Hän teloitutti parisataa vallanhimoisinta aatelista ja riisti aatelin vallan itselleen. Samalla hän ilmoitti avioituvansa Regniffin edesmenneen kuninkaan veljentyttären kanssa ja marssitti Rusticanian armeijan Regniffiin. Lyhyessä mutta verisessä sodassa Kadakithis lopetti Regniffin vallanperimyssodan ja liitti Regniffin osaksi Rusticaniaa. Samantien Rusticanian voittoisa armeija jatkoi marssiaan Belvoriin. Belvorin armeijan kiipeillessä Ulekin vuorilla olivat kaupungit heikosti puolustettuja ja jäivät rusticanialaisten käsiin. Belvorilaisille ei jäänyt paljon muuta vaihtoehtoa kuin niellä katkeruutensa ja antautua.
Belvorin kaaduttua oli jäljellä enää raunioina oleva Ulek, heikko Laspin ja sisällissotaan ajautunut Almor. Rusticanialaiset marssivat Ulekiin ja valtasivat sen mitä belvorilaiset eivät olleet ehtineet tuhota. Almorin kunigas lupasi alistua Kadakithiksen alaisuuteen, jos saisi apua sisällissodassa ja pysyisi Almorin valtaistuimella. Kadakithis suostui ja lähetti joukkoja Almoriin. Laspinin kuningas tajusi tilanteen toivottomuuden ja alistui Kadakithiksen vasalliksi. Kolmen vuoden sotimisen jälkeen kuusitoistavuotias Kadakithis kruunattiin Bournen keisariksi Scribiksessä.
Keisarikunnan alku aika oli hapuilua. Rusticanian ylhäisaateli oli kuollut miltei
kokonaan ja alhaisaatelilla ei ollut kokemusta hallitsemisesta. Kaikki muutkin
kunigaskunnat olivat raunioina ja niiden hallinto hajalla. Tässä vaikeassa tilanteessa
Kadakithis jälleen osoitti omaperäisen ajattelunsa ja hallinnolliset kykynsä. Hän
tarvitsi paljon luotettavia henkilöitä niin Rusticanian hallintaan kuin alistettujen
kuningaskuntienkin valvontaan. Kun luotettavaa ylhäisaatelia ei ollut tarjolla hän
ryhtyi täyttämään virkoja alhaisaatelin ja sivistyneistön piiristä. Tällä oli
kaksikin vaikutusta. Kun virkaan ei vaadittu korkeaa arvoa oli mahdollista antaa virka
parhaalle mahdolliselle henkilölle ja toisekseen virka-aateli oli Kadakithikselle
uskollista. Uuden virka-aatelin paras takuu vallassa pysymisessä oli Kadakithiksen
keisarius ja siksi se tukikin Kadakithistä voimakkaasti. Varmistaakseen että kukaan ei
voi vaarantaa hänen asemaansa Kadakithis onkin tukenut tätä järjestelmää ja
nykyään Rusticanian hallinto onkin virkamiesten käsissä ja ylhäisaateli on
menettänyt suurimman osan vallastaan. Ylhäisaateli on säilyttänyt paikkansa vain
lähettiläinä, koska muiden maiden aateliset eivät suostuisi neuvottelemaan itseään
paljon alempiarvoisten kanssa. Bournen muissa kuningaskunnissa tilanne kehittyi omalla
painollaan ja Kadakithis salli niiden päättää omasta hallinnostaan, kunhan se pysyi
keisarin valvonnassa. Keisarillinen hallinto valvoi vain että alueilla ei tapahtunut
mitään keisarin vastaista ja että verot maksettiin ajallaan. Tämän ansiosta
Rusticaniaa lukuunottamatta elämä palasi ennalleen ja erona aiempaan oli vain yksi uusi
hallinto kerros kuninkaiden yläpuolella sekä sen mukanaan tuomat verorasitteet.
Aluksi Bournen eriosavaltiot pysyivät uskollisina keisarille. Olivathan ne kaikki sotien
heikentämiä ja sisäisten riitojen runtelemia. Maakuntien elintaso alkoi kuitenkin
nousta nopeasti sillä keisarin ylivalta oli lakauttanut sodat pieniä rajakahakoita
lukuunottamatta. Rusticanian kehitys oli kuitenkin omaa luokkaansa, sillä loppujen
lopuksi kaikki verot ja tärkeät henkilöt päätyivät Scribikseen keisarilliseen
hoviin. Rusticanian menestys nosti kuitenkin esille kysymyksen siitä oliko Rusticania
oikeutettu elämään muiden rahoilla. Etenkin maaseudun köyhälistö oli kovilla
maksaessaan veroja. Toinen ongelmissa oleva ryhmä oli kauppiaat, jotka joutuivat
maksamaan suurempia tulleja kuin rusticanialaiset. Pahimmiten ongelmat nousivat esiin
Belvorissa, joka oli ankarimmin verotettu. Belvorilaiset olivat katkeria tappiostaan
sodassa ja pitääkseen heidät liian heikkona kapinaan keisari verotti heitä hyvin
ankaralla kädellä. Tilanne pysyi kuitenkin rauhallisena sillä kukaan ei uskaltanut
nousta keisaria vastaan ja hänen toivottiin kuolevan vanhuudesta tai luopuvan kruunustaan
jonkun poikansa hyväksi.
Vasta kun keisari läheni sadatta ikävuottaan ja alkoi näyttää ettei hän kuole koskaan ryhtyivät jotkut aateliset vastustamaan keisarin ylivaltaa. Keisari rankaisi kapinoijoita ankarasti. Vaikka asiasta sivusta katselleet paheksuivatkin liiallisia teloituksia ei se ollut pahinta mitä Kadakithis teki. Kadakithis määräsi teloitettujen maat menetettäväksi valtiolle ja heidän sukunsa menettämään aatelisarvonsa. Sellainen käytäntö oli ennenkuulumatonta ja aiheutti uusia kapinoita koko Bournessa sillä aateliset eivät halunneet sallia sellaisia rangaistuksia. Muualla kapinat pysyivät paikallisina mutta Belvorissa koko valtio nousi keisaria vastaan koska Belvor oli kärsinyt eniten keisarin sortopolitiikasta ja belvorilaisille suvun asema ja kunnia oli tärkeämpää kuin oma elämä.
Sanotaan että tuona kesänä Belvor olisi voinut vapautua keisarin ikeestä jos se olisi ehtinyt kasata joukkonsa, mutta Rusticanian palkka-armeija osoittauitui vahvemmaksi. Belvorilaiset saapuivat rajalle jokainen aatelinen erikseen ja niin heidät lyötiin yksitellen. Keisarin harjoittama aatelisarvon riisto ja uutiset Rusticanian armeijan toimista Belvorissa kuitenkin kuohuttivat muiden maakuntien hallitsijoita ja keisari ymmärsi että hänen tulisi lopettaa sota lyhyeen jos halusi välttää Bournen hajoamisen. Sotilaallisesti keisari saavuttikin voiton Belvorissa nopeasti, mutta Belvorin aateli jatkoi taistelemista hirveistä tappioista huolimatta, sillä se halusi säilyttää oman asemansa.
Lopulta keisari myöntyi palauttamaan aatelisten arvonimet vastineeksi rauhasta. Vaikka hän joutui antamaan periksi belvorilaisten vaatimukselle oli hänellä siihen varaa. Belvorin armeija oli lyöty täysin ja Belvor oli jälleen raunioina varoittavana esimerkkinä muille kapinasta haaveileville. Belvorin kapinan jälkeen tilanne alkoi rauhoittua sillä oli selvää että kenelläkään ei ollut voimia uhmata keisaria vaikka hänellä olikin ikää miltei sata vuotta.
Bournen talous on hyvin kehittynyt ja tiukasti johdettu. Keisarin kehittämispolitiikan
johdosta tuotanto on keskittynyt niille alueille missä kunkin tuotteen tuottaminen on
helpointa. Näin tavaroiden hinnat pysyvät alhaalla ja tuotanto riittää jopa vientiin.
Osa tavaroista kuljetetaan maitse tai jokia pitkin, mutta hitaudesta ja hinnasta johtuen
laivoja käytetään aina kun mahdollista. Jälkikäteen on nähtävissä, että suurin
osa tästä politiikasta on ollut toimimatonta ja kuljetuksiin on aina käytetty enemmän
varoja kuin sillä on tuotettu, mutta keisarin aikana sellaista ei saanut edes ajatella.
Kaikkialla on rahaa syydetty erikoistumiseen, jonka on ollut mahdotonta onnistua.
Kaikkialla tämä on köyhdyttänyt taloutta ja pakottanut ihmiset tekemään sitä, mikä
on näyttänyt toimivalta ja tuottoisalta, ei sitä mitä pitäisi tehdä hengenpitimiksi.
Ulekissa tuotetaan lähinnä kaivannaisia kuten rautaa ja hopeaa. Vaikka hopean voisi luulla tuovan vaurautta ei se luulo päde Ulekiin, koska suurin osa hopeasta menee viljan ostoon Belvorista ja Laspinista. Kaivannaisten lisäksi tärkeänä tuotteena ovat korkealaatuiset turkikset. Ulekilaiset tuottavat myös kiveä keisarin rakennushankkeisiin, sillä ulekilainen kivi on paljon parempilaatuista kuin muualta Bournesta löytyvä. Ainoa asia joka rajoittaa kiven myyntiä on vaikeat kuljetusyhteydet ja siitä johtuvat kustannukset. Useat ulekilaiset opettelevat takomaan jotta voisivat korjata hajonneet tarve-esineet. Sivutuotteena useat sepät tekevät myös aseita sillä Ulekissa rauta on halpaa. Tästä johtuen ulekilaisilla on aseita myytäväksi asti ja vaikka laatu on hieman karkeaa ovat aseet edullisia ja tunnettuja kestävyydestään.
Almorissa tuotanto on keskittynyt lähinnä laivan varustus tuotteisiin kuten puuhun ja tervaan. Vaikka Almorilla olisi mahdollisuus nousta suureksi merivaltiuoksi on se kuitenkin keskittynyt lähinnä rannikko purjehdukseen ja kalastukseen, jolla pyydetään kalaa vientiin. Suurin osa puu tavarasta ja tervasta päätyykin Rusticanian isoille telakoille. Kalastuksen ja puun ja tervan tuotannon keskittyessä rannikoille ja eteläisen Almorin metsiin on pohjoisen vuorilla vilkasta kaivostoimintaa. Pääasiallisina kaivannaisina on kulta ja kupari. Muita metallejakin kaivetaan mutta niissä päästään harvoin edes omavaraiseksi ja esimerkiksi rautaa pitää tuoda Ulekista.
Belvorissa keisarin ajama suurtuotanto ei ole menestynyt. Osasyynä lienee belvorilaisten viha kaikkia keisarin päätöksiä kohtaan. Toinen syy on Belvorin hajanaisuus ja perinteet. Jokainen aatelissuku tuottaa omia tuotteitaan ja koska tuotteilla on usein pitkät perinteet ei kukaan ole valmis luopumaan omasta tuotteestaan. Tämä näkyy erityisesti Belvorin tärkeimmässä tuotteessa viinissä. Vanha belvorilainen sananlasku sanoo: "Aatelissuku on arvoton jos sillä ei ole omaa viiniä." Kaikki siis tuottavat omia viinejään. Belvorilaisia viinejä viedäänkin kaikkialle tunnettuun maailmaan ja tietyistä viinilajeista maksetaankin huimia summia. Viinin lisäksi Belvorista viedään viljaa ja turkiksia. Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä vientituotteena ovatkin erilaiset mekaaniset laitteet. Tähänkin on syynä Belvorin hajanaisuus. Monet aateliset tukevat keksijöitä ja tiedemiehiä sallien näiden kehitellä omia kojeitaan.
Laspinissa tuotanto on keskittynyt viljaan ja se onkin koko Bournen vilja-aitta. Viljan lisäksi Laspinissa tuotetaan hedelmiä ja viinejä. Vaikka viinien laatu ei ole yhtä korkeaa kuin Belvorissa on se huomattavasti halvempaa. Hinnasta johtuen monet käyttävätkin päivittäin Laspinilaista viiniä ja juovat Belvorilaisia viinejä juhlatilaisuuksissa. Maataloustuotteiden lisäksi Laspinissa tuotetaan paljon eksoottisia käsitöitä. Tämä johtuu lähinnä Laspinin suuresta zakharalaisvähemmistöstä. Zakharalaiset tuotteet menevät hyvin kaupaksi ja niitä viedäänkin koko Bournen alueelle.
Rusticania tuottaa jonkin verran viljaa ja kalaa mutta se ei ole talouden kannalta merkittävää. Tärkeimmät vienti tuotteet ovat aseet ja laivat. Aseet ovat huomattavasti korkealaatuisempia kuin Ulekilaiset ja mukaan mahtuu jopa tuliaseita ja tykkejä. Laivanvarustajana Rusticania on maailman suurin. Melkein kaikki bournelaiset fregatit onkin valmistettu Rusticanian telakoilla, sillä harvan telakan koko tai ammattitaito riittää fregatin rakentamiseen. Rusticanialaisilla laivanvarustajilla onkin enemmän valtamerille kykeneviä laivoja kuin muilla maakunnilla yhteensä. Vaikka aseiden ja laivojen myynnistä tuleekin Rusticaniaan paljon rahaa eivät ne kuitenkaan ole talouden perusta. Suurimmat tulot Rusticaniaan tulee laivausmaksuista. Kun rusticanialaiset omistavat melkein kaikki laivat ja heillä on pienemmät tullimaksut he pystyvät pitämään miltei täydellistä monopolia merikuljetuksissa. Toinen merkittävä tulonlähde on keisarillinen hovi, joka käyttää runsaasti verorahoja ylellisyyksiin.
Aiemmin Bournen sydän oli Belvor keskeisen asemansa, suuren väkilukunsa ja suuren
armeijan ansiosta. Bournen yhdentymissota ja Belvorin kapina kuitenkin ovat pahasti
heikentäneet sitä. Keisarin ansiosta tai syystä, katsontakannasta riippuen, Rusticania
on noussut Belvorin tärkeimmäksi osaksi ja onkin perinyt Belvorin muinaisen nimen
"Bournen sydän". Kadakithiksen isän hallitessa Rusticaniaa se oli yksi
pienimmistä ja heikoimmista Bournen valtioista.
Valtaan astuessaan Kadakithis murskasi ylhäisaatelin vallan Rusticaniassa ja saattoi voimaan virkamies hallinnon joka on yhä käytössä. Hyvin ajoitetulla ja häikäilemättömällä toiminnalla Kadakithis alisti koko Bournen alaisuuteensa. Rusticania olisi ollut liian heikko hallitsemaan muita maita, mutta sotasaaliin ja lunnaiden ansiosta Kadakithis sai riittävästi varoja ylläpitääkseen palkka-armeijaa, jonka ansiosta Rusticanian armeija tuli tarpeeksi vahvaksi estämään irtautumispyrkimykset. Sen jälkeen Rusticanian loisto on vain kasvanut, kun muut maakunnat ovat maksaneet raskaita veroja keisarille. Keisarin säädösten ansiosta merikauppa jäi rusticanialaisten käsiin ja siitä saatavat tulot ovatkin verojen ohella toinen tärkeimmistä tulonlähteistä.
Rusticanian suuruus piileekin sen rahavaroissa. Palkka-armeija on jatkuvasti aseissa ja pystyy iskemään vastustajaan ennen kuin se saa kasattua joukkonsa. Myös joukkojen kurinalaisuus ja taito ovat paljon paremmat kuin muiden maiden hajanaisilla aatelisjoukoilla. Rahoilla on myös varustettu Bournen laivasto jolle ei löydy vertaa miltään maailman meristä. Sodassa Zakharaa vastaan se osoittautui ylivoimaiseksi ja olikin yksi niistä harvoista asioista joiden osalta bournelaiset voittivat yksiselitteisesti.
Raha on merkinnyt paljon myös Rusticanian kulttuuri elämälle. Keisari on tukenut runsaasti sekä taiteita että tieteitä ja kaikki taiteilijat ja tieteilijät jotka haluavat menestyä joutuvat ennemmin tai myöhemmin saapumaan Scribikseen ja hoviin. Tieteiden kannalta tärkein on Scribiksen Keisarillinen Akatemia, jossa opetetaan melkein kaikkea mitä voi vain keksiä. Akatemian jäsenet ovatkin keksineet suurimman osan merkittävistä keksinnöistä ja heidän uudet ideansa näkyvätkin Scribiksen julkisissa rakennuksissa. Taiteitakin keisari on tukenut ja vaikka Scribiksen Keisarillinen Taidekoulu onkin paljon pienempi kuin Akatemia, niin se on kuitenkin aiheuttanut taiteiden tukemis innostuksen koko Rusticaniassa. Sen ansiosta jokainen varakas tukee taiteilijoita ja siksi Scribis onkin taiteilijoiden luvattu maa. Keisarin saavutukset kulttuurin alalla eivät rajoitu vain tieteisiin ja taiteisiin sillä hän on perustanut myös Scribiksen suuren kirjaston. Rusticaniaan onkin kasaantunut niin oppineiden, taiteilijoiden, kauppiaiden, sotilaiden ja poliitikkojen kerma nauttimaan hovin helposta elämästä tai kiipeämään arvoasteikossa yhä ylemmäs.
Bournen yhdistyttyä tarjoutui kauppiaille paremmat mahdollisudet käydä kaukokauppaa ja
yhä useammin laivat matkasivat Zakharaan hakemaan eksoottisia tavaroita. Kun
zakharalaisista alettiin saada enemmän tietoja alkoi keisari kiinnittää heihin
huomiota. Ilmeni että heitä oli suunnattomat määrät ja että he olivat hyvin
varakkaita. Onneksi he vaikuttivat heikkomielisiltä haihattelijoilta eivätkä olleet
siten vaaraksi keisarikunnalle. Vaikka zakharalaiset vaikuttivat vaarattomilta alettiin
heitä pitää silmällä ja etenkin Laspinissa asuvia zakharalaisia tarkkailtiin. Pian
huomattiin että he eivät pitäneet keisaria tai Laspinin kuningasta ylimpänä
hallitsijana vaan zakharan kalifia. Lisäksi he eivät uskoneet Bournen jumalaan Ukkoon
vaan kohtaloon. Tilanne oli hankala ja Laspinissa oli kahakoita bournelaisten ja
zakharalaisten välillä.
Lopulta keisari päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä ja lähetti Bournen laivaston valtaamaan Zakharan rannikkokaupunkeja. Laivasto osoittautui pitelemättömäksi, mutta maataisteluissa laivaston mukana ollut armeija ei pärjännyt. Koska ei ollut tarpeeksi joukkoja suurten kaupunkien valtaamiseen ja kaikki mantereelle yrittävätkin joukot joutuivat palavakatseisten zakharalaisten uskonsoturien silpomiksi, tyytyivät joukot ryöstelemään ja upottamaan kaikki vastaan sattuneet zakharalaiset laivat. Vaikka Zakharan rannikolle ei päästy pureutumaan niin sota meni hyvin. Taistelut olivat Zakharassa ja Laspinissa asuvat zakharalaiset olivat hiljaa eivätkä aiheuttaneet ongelmia.
Yllättäen zakharalaiset onnistuivat haalimaan riittävästi laivoja lähettääkseen kymmeniätuhansia miehiä Laspiniin. Laivasto upotti kyllä zakharalaisalukset, mutta tuolloin osa zakharalaisista oli jo päässyt maihin. Zakharalaiset etenivät nopeasti halki eteläisen Laspinin kohtaamatta vastarintaa. Useimmat varuskunnat pakenivat tai antautuivat ja Laspinin zakharalaiset liityivät Kalifin armeijaan. Taisteluissa zakharalaiset osoittautuivat mielipuolisiksi uskonfanaatikoiksi, jotka hävittivät kaikki maat jotka saivat käsiinsä. Laspinin armeija osoittautui kykenemättömäksi pysäyttämään zakharalaisia ja keisari lähetti Rusticanian legioonat niiden avuksi. Rusticanialaisten joukot pysäyttivät zakharalaisten hyökkäyksen valtavan ylivoimansa avulla, mutta katkerista taisteluista huolimatta ratkaisua ei saatu aikaan.
Talvi lopetti taistelut ja huomattiin että Bournen viljavin alue oli jäänyt zakharalaisille ja talvella tulisi monin paikoin ruokapula. Zakharalaisilla olisi lisäksi koko talvi aikaa valmistautua seuraavan kesän taisteluihin ja tulisi kalliiksi häätää heidät pois Laspinista. Säästääkseen niin armeijaansa, kansaansa kuin valtion kassaakin keisari ehdotti rauhaa kalifille. Zakharalaisten sallittaisiin asua Laspinissa mutta heidän pitäisi tunnustaa keisarin maallinen ylivalta tuolla alueella. Zakharalaisten armeijan pitäisi kuitenkin poistua.
Rauhan tultua tilanne rauhoittui pikkuhiljaa vaikka kumpikaan osapuoli ei täysin luottanut toisen lupauksiin. Zakharalaiset olisi varmaan häädetty maasta elleivät taloudelliset edut olisi painaneet vaa'assa niin paljoa. Laspinin kuningas Laseir ymmärsi että jos hän haluaisi saattaa rauniokasan jälleen valtioksi hänen pitäisi käyttää kaikkia keinoja, joihin zakharalaisten kauppa yhteydet kuuluivat. Laseirin ansiosta saatiin Laspiniin lopulta rauha.
Kahdeksan vuotta sitten alkoi Dahr el-Beidan merisaarella alkuperäisväestön kapina. Kapinan kukistaminen ei oikein sujunut ja se haittasi kauppayhteyksiä Zakharaan. Sekä bournelaiset että zakharalaiset kärsivät paikallisten kapinasta ja taatakseen kaupankäynnin jatkumisen Kalifi tarjoutui ostamaan saaren Kadakithikseltä. Kadakithis harkitsi tarjousta ja päätti luopua saaresta. Kalliiksi tullut kapina ei enää haittaisi ja lisäksi kauppasumma, jota ei koskaan paljastettu, on varmasti kilissyt kivasti valtion kassaan.
Dahr el-Beidan myynnin jälkeen suhteet zakharaan ovat jatkuneet viileinä. Kaupankäynti on jatkunut niin kuin ennenkin ja ainoa suurempi välirikko on ollut Jharvian kreivi Alphonse de Canot'n ja Jiridiksen paroni Mortimerin epäonnistunut yritys murhata Kalifin sedät, joka maksoi heille heidän päänsä. Mitään avoimia selkkauksia ei Bournen ja Zakharan välillä ole ollut, vaikka kumpikaan ei pidä toisesta.
Keisari Kadakithis oli yhtä kuin Bourne. Ilman häntä ei Bourne olisi koskaan
muodostunut yhtenäiseksi valtioksi. Hänen omaperäiset ideansa ja harkittu riskinottonsa
toivat hänelle keisarin kruunan ja sallivat hänen pitää sen. Hän on kuitenkin hyvin
kiistelty hahmo. Eri henkilöille hän merkitsee aivan eri asioita.
Oppineille Kadakithis oli suuri suojelija ja tukija. Hän nosti Bournen sivistyksen uusiin ulottuvuuksiin tukemalla eri kulttuurin aloja. Hänen yhtämittainen yli satakolmekymmentä vuotta kestänyt hallintokautensa tarjosi niin kaupalle, tieteille kuin taiteillekin jatkuvuutta mitä ilman kehitys ei olisi ollut niin nopeaa ja varmaa. Hänen suuri taloudellinen tukensa tieteille salli kehittää niin tykit kuin uudet laivanrakennusmenetelmät, joita ilman Bournen laivasto olisi vain varjo nykyisestä. Taitelijoille hän tarjosi paljon työtä näyttämällä esimerkkiä muille mahtimiehille. Hänen ansiostaan lahjakas ihminen saattoi elättää itsensä taiteiden avulla ja keskittyä siten täysin luomistyöhönsä.
Monille hän oli suuri isä hahmo. Etenkin Rusticanialaiset arvostivat häntä paljon, toihan hän vaurautta kansalle ja mahdollisti laajan kaupankäynnin. Hänen ansiostaan yritteliäs mies saattoi nousta korkeaan arvoon omilla taidoillaan ilman korkeaa sukua. Nytkin monissa korkeissa viroissa on paljon ei-aatelista väkeä, joiden olisi ollut mahdotonta päästä nykyisille paikoilleen ilman Kadakithista. Myös keisarillinen armeija tarjosi paikkoja päteville sotilaille ilman että olisi itse pitänyt pystyä maksamaan varusteista.
Joillekin Kadakitjis oli riiston ja tyrannian ruumiillistuma. Tämä kanta on vallitsevana edenkin Belvorissa, mikä on ymmärrettävää sen jälkeen kun Kadakithiksen joukot ovat kahteen kertaan pyyhkäisseet tulva-aallon tavoin yli Belvorin ja muun ajan ovat keisarilliset virkamiehet olleet norkumassa hirveitä veroja ja pyövelit katkaisemassa kaulan jokaiselta joka on noussut keisaria vastaan. Yleensäkään Kadakithiksen rangaistustoimet olivat ankaria ja on ymmärrettävää jos niiden uhrit pitivät häntä jonkin tapaisena hirviönä. Lisäksi hänen uudistuspolitiikkaansa pidettiin ja pidetään rappiollisena, tosin vasta historia voi kertoa onko hänen Bournelle jättämänsä mullistusten ja rauhan perintö todellisuudessa siunaus vai kirous.
Hänen kuolemansa pysyy kuitenkin mysteerinä. Vaikka keisari kuollessaan oli viidennellätoista vuosikymmenellään, ei hän kuollut luonnollista kuolemaa. Yhtenä hetkenä hän oli täysissä voimissa ja hetken kuluttua kuollut kuin kivi ilman haavoja tai vammoja. Ne henkilöt joiden olisi pitänyt olla paikalla ja jotka olisivat voineet auttaa häntä olivat kateissa. Hovimaagi Warrus Garris oli jossakin keisarin tehtävällä Laspinissa ja päivystyksessä ollut neljäs hovilääkäri oli kadonnut olemattomiin. Kun ruvettiin tutkimaan Kadakithiksen kuolinsyytä todettiin että häneltä oltiin viety sydän, joten todennäköisimmin hänet murhasi joku maagi tai demonien kanssa liittoutunut henkilö. Syyllistä vain ei olla löydetty. Erilaisia epäilyjä on kyllä zakharalaisesta demonin manaajasta belvorilaiseen fanaatikkoon.
Kiistämättömäksi tosiasiaksi jää että Keisari oli Bournea ylläpitänyt voima. Toisia piti kasassa rakkaus keisariin ja hänen hyvyyteensä. Toisilla alueilla Bournen yhtenäisyys perustui molemminpuoliseen hyötyyn jota keisari tarjosi alaisilleen. Ja sitten olivat vielä ne alueet joilla sitovana voimana oli keisarin voiman ja koston pelko. Yhtäkaikki Kadakithis oli Bourne ja jää nähtäväksi onko kenelläkään rohkeuta taitoa ja voimaa astua hänen saappaisiinsa.
Kun tiedot keisarin kuolemasta tulivat oli vastaanotto kaikkialla tyrmistynyt. Joillekin
se oli tapahtuma jota ei uskottu koskaan tulevan ja joillekin se oli asia jota heidän
isoisänsäkin olivat odottaneet. Reaktiot eri puolilla Bournea olivat hyvinkin erilaiset.
Rusticaniassa kaikki olivat tyrmistyneitä eikä kukaan oikein tiennyt mitä voisi tai pitäisi tehdä. Ainoa syy miksi Rusticania ei lamaantunut kokonaan oli sen hallinnon tiukat toiminta ohjeet. Virkamiehet vain jatkoivat työtään vaikka kukaan ei tiennyt mitä odottaa tulevalta.
Belvorissa tiedot otettiin epäillen vastaan. Ihmiset eivät meinanneet uskoa, että vihdoin sukupolvia odotettu asia oli tapahtunut ja täysin ilman ennakkovaroitusta. Sitä mukaa kun ihmiset uskoivat uutiset oikeiksi he ryhtyivät juhlimaan ja lopettivat veron maksun ja kaiken muunkin yhteistyön keisarin virkamiesten kanssa. Useat verokarhut, lainvalvojat ja tuomarit saivat yht'äkkiä kokea keisarin henkilökohtaisen suojeluksen poistumisen hirsipuun tai kivityksen seuratessa uutisia.
Ulekissa tieto levisi hyvin hitaasti vuoriston ja talven takia. Sitä mukaan kuin tiedot levisivät alkoi ulekilaisetkin murehtia tai iloita. Turrosh Makin ja Kadakithiksen veriveljeys oli taannut Ulekille hyvät olot, mutta Turroshin vastustajat iloitsivat, sillä hän menetti vahvimman tukijansa. Suurimmassa osassa Ulekia asia otettiin kuitenkin rauhallisesti vastaan, koska oli selvää, että asiat pysyisivät toistaiseksi ennallaan ja ulekilaiset tuskin voisivat vaikuttaa tilanteeseen mitenkään. Ennen kevättä oli aivan turha uneksiakaan pääsevänsä pois vuorilta yhtään isommalla joukolla.
Laspinissa tilanne pysyi jännittyneenä. Aiemmin kaikki olivat pelänneet mahdollista sotaa Bournen ja Zakharan välillä, mutta nyt oli uhkana Rusticanian ja Belvorin sota ja olihan vieläkin mahdollista että zakharalaiset yrittäisivät käyttää Bournen hajanaisuutta edukseen ja hyökätä Laspiniin. Laspinissa kukaan ei ottanut erityista kantaa asiaan mutta ihmisten kasvaneet pelot ovat kuitenkin vaikeuttaneet Laspinin taloutta ja veromaksut Rusticaniaan ovat olleet puutteellisia.
Almoriin tieto tuli viimeisenä ja se ei enää ollut yllätys sillä epäselviä huhuja oli tullut jo aiemmin. Almorilaiset ottivat tavallisen asenteensa. Asia ei suoranaisesti kuulunut heille, he jäivät odottamaan mitä tulemat piti. Virallisesti Almor ei ole ottanut kantaa siihen miten se suhtautuu keisarin kuolemaan. Osasyinä lienee Almorin sisäinen hajanaisuus ja halu pysytellä tapahtumien ulkopuolella kunnes asiat selkenevät.
Bournen tulevaisuus on vaakalaudalla ja seuraavat vuodet näyttävät pysyykö Bournen
keisarikunta vai palataanko vakiintuneiden valtioiden aikaan. Belvorissa on ollut paljon
puhetta itsenäistymisestä ja jopa kostohenkeä rusticanialaisia vastaan. Belvor on myös
lopettanut kaikki toimitukset Rusticaniaan. Todennäköistä on, että Belvor päättää
irtautua Bournesta. Tällöin koko Bournen olemassaolo olisi uhattuna. Laspin olisi
onnekas jos se selviäisi rauhattomista ajoista hajoamatta joko ulkoisen tai sisäisen
uhan takia. Ulekin mahdollisuudet saada jostakin riittävästi viljaa olisivat rajalliset.
Vain Cetyllin Arkkiprelaatti on tähän asti pitänyt Almorin herttuat uskollisina
kuninkaalle ja olisi hyvin todennäköistä että joku tai jotkut herttuoista pyrkisivät
kasvattamaan valtaansa kuninkaan kustannuksella heti kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.
Myöskään Rusticania ei selviäisi helpolla, se olisi varma.
Jos Bourne hajoaa sen yksittäisten valtioiden kauppa- ja verotulot romahtaisvat vieden suurimman osan valtioiden tuloista. Rusticania ei voisi ylläpitää tämänhetkistä armeijaansa ja laivastoaan. Samalla loppuisi tuki kaikelle kulttuurielämälle ja niin taiteilijat kuin keksijätkin jäisivät ilman rahaa. Kukaan ei tiedä kuinka paljon Kadakithis oli säästänyt palatsin holveihin. Jos rahaa on paljon niin Rusticania voi jatkaa elämäänsä toistaiseksi entiseen tapaan, mutta jos rahoja ei ole, niin Rusticania hajoaa kun mitään ei voida ylläpitää ja maa on täynnä rahattomia palkkasotilaita. Jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan minkä suunnan Bournen kehitys ottaa.
Tutkimuksessa käytetyt lähteet:
Balcher, Valaus:.........Keisarin varjossa.
Falingen, Thond:.........Keisarikunnan saavutukset taiteissa ja tieteissä.(vuoden 689
laitos)
Gurman, Ingvar:..........Belvorin suuri kansannuosu.
Kearter, Lamur:.........Älyllisten olentojen fysiologia.
Kemaus, Laveer:........Kadakithis, jumalako? (viides painos)
Laskus, Nour:............Bournen muinaishistoria.
Laskus, Nour:............Muinaiskansojen saavutukset.
Nuramer, Eraus:.........Bournen keisarikunnan aamu.
Nuramer, Eraus:.........Bournen keisarikunnan keskipäivä.
Orusk, Orv:................Bournen talouden perusta.
Thurmalk, Andre:........Keisarin sisäpolitiikka vuodesta 560 nykypäivään. (vuoden 690
laitos)
Thurmalk, Andre:........Rusticanian hallinto ennen ja nyt.(vuoden 685 laitos)
Urman, Perannus:........Maailma ennen keisarikuntaa.
Volanta, Frans:............Keisarin kosketus.(neljäs painos)
Wulris, Angrus:............Zakhara, harhaoppi.(toinen uusittu painos)
Sähköpostia
Maahinkaiselle : maahinkainen@maahinkainen.org
WWW-tontulle : webmaster@maahinkainen.org