"Cesari Cadacithis oli Turha Miesi!, ioca Valtansa Alle caicen Bournenmaan otti ia sitä hallitsi. Hyvin cävi, cun cuoli tuo TYRANCI! Cadacithis Curia eli melecein Sata ia Visicymmentä Vuotta ia cuoli sitten Mysticcäästi iliman Haavan Haavaa!" - Nixopal Jiprokinpoika, Ensyclopedia
Käsittämättömällä sitkeydellä piti Kadakithis kiinni kruunustaan; vuosi vuodelta kävi mies vanhemmaksi, mutta kauan sai kuolo odotella omaansa. Kadakithis ei koskaan jättänyt mitään sattuman varaan, kaiken hän oli suunnitellut etukäteen. Juuri täten hän nuorena poikana onnistui saamaan valtavan maan yhditettyä ja pidettyä yllä rauhaa ja hyvinvointia rautaisin ottein yli vuosisadan. Viimeisinä vuosinaan kerrotaan miehen tulleen mieleltään sairaaksi, muuttuneen vallastaan vainoharhaiseksi. Nyt, kun vahva keisari on kuollut, keisarikunta on ajautunut kaaokseen. Kukaan Kadakithiksen pojanpojista ei vaikuta tarpeeksi pystyvältä täyttämään edeltäjänsä paikkaa, ja valtakunta repeilee liitoksistaan. Kenet Kadakithis on nimennyt seuraajakseen, vai voiko kukaan täyttää edesmenneen suurmiehen paikkaa?
Edesmennyt keisarinna. Tämä nuori ja kaunis Rusticanian ylhäisaatelin edustaja nai keisari Kadakithiksen viisi vuotta sitten, ollessaan kuusitoistavuotias. Keisarinnan kuolema salamurhajan tikariin Laspinissa oli rusticanialaisille paha isku. Vaikka Keisarin kuolema järkyttikin mahdottomuudellaan kaikkia rusticanialsia, aiheutti keisarinnan kuolema paljon suuremman vihan. Hänet tunnettiin varsin lempeänä ja mukavana ihmisenä, joka välitti muista, eikä olisi halunnut kenellekään pahaa. Yleisesti ottaen häntä pidettiin parhaimpana niistä yhdeksästä keisarinnasta, jotka ovat olleet Kadakithiksen puolisoina hänen hallitessaan.
Keisarin toisessa avioliitossa syntyneen pojan Gerlaidin vanhin poika ja Kadakithiksen kolmas pojanpoika. Gurion on vanhin keisarin hengissä oleva perillisistä ja iästään huolimatta yhä poikamies. Syynä hengissä oloon ja poikamiehuuteen on luultavimmin Gurionin aikainen herääminen politiikan saralle. Hänet tunnetaan kokeneena ja häikäilemättömänä poliitikkona, joka on osannut käyttää vanhimman pojanpojan asemaa karsiakseen liiallista kilpailua muiden perillisten osalta. Hän oli keisarinnan sattueessa keisarinnan murhan aikana. Vaikka keisarinnan murhasi laspinilainen kiihkoilija, ei Gurionin mahdollista osuutta asiaan kannata ohittaa miettimättä. Heti keisarin kuoleman jälkeen Gurion alkoi kasata itselleen ohjia Rusticaniassa ilmeisellä menestyksellä, sillä puoli vuotta sitten hän julistautui uudeksi keisariksi. Ikää Gurionilla on jo vaikuttavat 85 vuotta, mutta silti hän on täysissä ruumiinvoimissa. Sielunvoimissa olemisesta ollaan kylläkin useampaa mieltä. Liekö tullut isoisäänsä, niin ruumiin kuin mielenkin puolseta.
Gelain on Gurionin veli ja Kadakithiksen viides pojanpoika. Paljossa hän on tullut isoveljeensä, ja huhutaan että Gelainilla olisi jotakin tekemistä isoveljensä, Gurionin pikkuveljen, Gaurmlaidin kuoleman kanssa neljäkymmentä vuotta sitten. Veljensä tavoin Gelainkin on sotkeutunut hovin juonitteluun. Täytyy kuitenkin myöntää, että Gelain ei ole kuin huono kopio veljestään, ja tuntuu aina jäävän veljensä varjoon. Ainoastaan perillisen hankinnassa Gelain on onnistunut veljeään paremmin, ja hänellä onkin kaksi potraa lasta, tyttö ja poika. Gurionin tavoin myös Gelain oli saattamassa keisarinnaa tuolla epäonnisella matkalla Laspiniin. Tuskin hänen jauhonsa ovat yhtään puhtaampia kuin veljensäkään. Veljensä keisariksi julistautumisen jälkeen Gelain on viettänyt hiljaiseloa, ja huhutaan, että hän suunnittelisi vallankaappausta. Ikää Gelaininille on kiertynyt 75 vuotta.
Kenwel oli Kadakithiksen kuudes pojanpoika ja Gurionin ja Gelaininin velipuoli. Yhdessä kaksoisveljensä Sanwellin kanssa Kanwel muodosti hoviin vastapainon velipuoliensa valtapyrkimyksille. Sen minkä hän menetti kokemuksessa ja iässä, hän korvasi saumattomalla yhteistyöllä kaksoisveljensä kanssa. Kanwellia ja Sanwellia pidettiin kansan piirissä parhaimpina perillisehdokkaina, tunnettiinhan heidät epäitsekkäiksi ihmisiksi, jotka katsoivat muuallekin kuin omaan napaansa, nimittäin toistensa napoihin. Kolme kuukautta sitten Kanwel ja Sanwel joutuivat Scribiksessä murhayrityksen kohteeksi, ja Kanwel kuoli. Pahat kielet kuitenkin puhuvat, että kuollut olisi ollut Sanwel, ja että Kanwel esiintyy nykyisin veljenään.
Sanwel on Kadakithiksen seitsemäs pojanpoika ja Gurionin ja Gelainin velipuoli. Yhdessä kaksoisveljensä Kanwellin kanssa Sanwel muodosti hoviin vastapainon velipuoliensa valtapyrkimyksille. Sen minkä hän menetti kokemuksessa ja iässä, hän korvasi saumattomalla yhteistyöllä kaksoisveljensä kanssa. Sanwellia ja Kanwellia pidettiin kansan piirissä parhaimpina perillisehdokkaina, tunnettiinhan heidät epäitsekkäiksi ihmisiksi, jotka katsoivat muuallekin kuin omaan napaansa, nimittäin toistensa napoihin. Kolme kuukautta sitten Kanwel ja Sanwel joutuivat Scribiksessä murhayrityksen kohteeksi, ja Kanwel sai surmansa. Huhutaan, että myös Sanwel olisi haavoittunut, sillä hän on lukkiutunut omaan palatsiinsa vartioiden ympäröimäksi, eikä häntä ole nähty pitkään aikaan. Sanwel on kuitenkin vannonut kostavansa veljensä surman syylliselle, kuka hän sitten onkin. Todennäköisimmät vaihtoehdot taitavat olla Gurion ja Gelain. Ikää Sanwellilla on jo 73 vuotta.
Linnerus on Kadakithiksen kymmenes pojanpoika. Hän on Elrikin poika, ja siten muiden pojanpoikien serkku. Muista Kadakithiksen perillisistä poiketen hän ei koskaan keskittynyt politiikkaan. Hänen mielenkiintonaan on aina ollut taiteet ja tieteet. Hänen tiedetään käyneen hyvin laajaa kirjeenvaihtoa arkkiprelaatti Konrad II Loistavan kanssa. Hänen vetäytymisensä politiikasta säästi hänen henkensä, kunnes panokseksi nousi keisarin kruunu. Pian keisarin kuoleman jälkeen myös Linnerus nukkui pois, joskin epäillään, että uni ei olisi ollut aivan luonnollista. Linnerus muodosti poikkeuksen serkkuihinsa nähden muullakin tavoin. Kuollessaan 69-vuotiaana hän jätti jälkeensä ainakin kymmen tunnettua perillistä, joista seitsemän tunnustettuja. Tuntemattomiksi jääneiden lasten määrää ei osata edes arvailla.
Answald on Kadakithiksen kahdestoista pojanpoika ja muiden perillisten serkku. Myös hän sotkeutui hovin poliittiseen juonitteluun. Vaikka hänellä onkin ikää neljännesvuosisata vähemmän kuin Gurionilla, ei hän jäänyt jälkeen juonittelussa. Answald tunnettiinkin ennemmin hienoista ja moniulotteisista juonistaan, kuin serkkujensa käyttämästä häikäilemättömyydestä. Siinä hänen heikkoutensa lienee piillytkin, sillä kahteen kuukauteen kukaan ei ole nähnyt häntä. Edes Answaldin läheisimmät tuttavat eivät tiedä mitä hänelle on tapahtunut. Lienee turhaa edes arvailla sitä kammottvaa kohtaloa, joka on langennut hänen osakseen.
Macellus on Kadakithiksen nuorin pojanpoika. Itse asiassa häntä voi oikeasti kutsua nuoreksi veljiensä rinnalla, sillä hänellä ei ole ikää kuin 43 vuotta. Hänet on aina tunnettu älykkäimmäksi Kadakithiksen perillisistä. Ainakaan terve järki ei ole häntä kokonaan hyljännyt, sillä heti kuultuaan Keisarin kuyolemasta hän pakeni maasta välttäen serkkujensa kohtalon. Tällä hetkellä hänen arvaillaan olevan jossain päin Laspinia tai Almoria.
Suuren ja mahtavan maan suuri ja mahtava yhdistäjä. Ennen olivat ihmisetkin suurempia, ja Leopold Vahva heistä suurin. Tämä Schnautschbartien suvun kantaisä yhdisti hajanaisen maan, ajoi maantierosvot ja kunniattomat herttuasuvut kartanoistaan ja antoi Belvorille ensimmäisen maalain.
Sodassa kunniakkaasti kuolleen Halidin poika Laseir on vannonut pitävänsä kulmillaan yksinkertaista rautakruunua, kunnes Laspinin entinen kukoistus saadaan palautettua. Kuningas Laseirin tytär Belita on saapunut Belvorin maapäiville.
Suoranaista sotavoimaa Konradilla ei ole paljoa, mutta kirkonkirous ja synninpäästö ovat mahtavia aseita maallisessakin politiikassa. Vahvan maallisesn asemansa lisäksi Konrad tunnetaan taiteiden puolustajana. Siitä lisänimi loistavakin tulee. Hänen ansiostaan Cetyllin katedraali kilpailee loistossaan itse keisarillisen palatsin kanssa. Konrad on Ukonkirkon korkein edustaja ja käyttää asemansa suomaa valtaa siekailematta hyväkseen. Hänellä on samanlaista luonnetta kuin Kadakithiksellä nuoruudessaan, ja harva valtiomies tai aatelinen uskaltaa vastustaa hänen "isällisiä neuvojaan".
Sikkimin linnan entinen hallitsija ja herttua. Nelisen vuotta sitten sai keisaria vastaan juonitellut ja lähikyliä ryöstellyt Maximilian väistyä sotajoukkojen vyöryessä Sikkimiin Carlais von Hust johtajanaan. Kenelläkään ei ole mitään hyvää sanottavaa pahamaineisesta ja ronttimaisesta von Wender-vainaasta.
Herttua Roderic tunnettiin jäyhänä ja vakaana miehenä, joka täsmällisesti ja vankkumatta piti huolta laajoista maistaan. Kaksi vuotta sitten hän yllättäen menehtyi ratsastusretkellä, ja perinnön jäivät jakamaan hänen poikansa, Andarin uusi herttua Kurt ja leskensä Ermintrude, jonka herttua viime vuosiensa elämänkumpaaniksi oli löytänyt.
Jiridiksen paroni, ulekilainen aatelisörkki, joka kohtasi loppunsa Dahr el-Beidan saarella parisen vuotta sitten zakharalaisen pyövelin toimesta syytettynä salaliitosta Zakharan maata ja uskontoa vastaan. Paroni Mortimerin maat peri hänen tätinsä Dalia Jelnasdottir.
Rusticanialainen Jharvian kreivi Alphonso oli etelämaalaisten syytösten mukaan paroni Mortimer von Thorwaldin rikoskumppani ja myös hänet mestattiin Dahr el-Baidan saarella. Monikaan ei hänen syyllisyyteensä usko, lempeämielisenä ja oikeudenmukaisena kreivi Alphonsoa yleisesti pidettiin. Kreivin jälkeen jäi nuori vaimo Esmeralda Belette ja poika Ruben, joka peri isänsä arvon.
Tapaturmaisesti menehtyneeltä Norbert Grennheimiltä jäi Grennheimiä hallitsemaan poikansa Patrick, joka jäi orvoksi vajaa vuosi sitten äitinsä kuoltua aivokalvontulehdukseen. Hallinnon käytännönasioita Grennheimin kreivikunnassa hoitaa tällä hetkellä Norbertin iäkäs veli Oleg, kun kreivi Patrick on Sikkimissä linnan koulussa saamassa oppia tulevaa työsarkaansa varten.
Esmeraldan ja Esselten emomaisen huolehtiva äiti. Eleonora ei koskaan tapaa matkustaa miehensä Hippolyten mukana, vaan jää mieluiten kotosalle.
Belvorin kuningasparin Jargon ja Karinin tyttäristä nuorempi. Aliza on vanhempiensa silmäterä, eikä matkan rasittavuuden vuoksi ole lainkaan mukana Sikkimissä kokoontuvilla maapäivillä.
Rosamundan vanhemmat. Belvorin vanhaa aatelia. Liliana on linnassa majailevan Ermintrude-vanhuksen ensimmäinen tytär. Estyneet saapumasta maapäiville.
Alusindan vanhemmat. Myös aatelisia. Myös Mariana on Ermintruden tytär. Kuuleman mukaan eivät tulossa maapäiville.
Sigudr on ulekilainen klaanipäällikkö, joka on saanut taakseen useita klaaneja Belvorin rajan tuntumasta. Hänet tunnetaan lähinnä julmista ja häikäilemättömistä ryöstöretkistään Belvoriin. Erityisen julmia hänen retkensä ovat olleet belvorilaisia mylläreitä kohtaan, joista tuulimyllynomistajat ovat joutuneet ankarimman koston uhreiksi. Ben-Eleasarin kerrotaan tuntevan eläimellistä pelkoa noita laitteita kohtaan erään niistä hyökättyä hänen kimppuunsa vuosia sitten. Kreivit wetter ja Dorich sekä paroni Schnautzbart eivät ole voineet tehdä paljoakaan hänen ryöstelynsä estämiseksi. Edes Turrosh Makin varoitukset eivät ole vielä hillinneet Sigurdin ryöstelyä, ja nähtäväksi jää, milloin Turrosh katsoo asialliseksi pistää niskuroivan alaisensa kuriin.
Belvorilainen ritari Hannibal Götz oli tunnettu keisarimielinen aatelismies. Muutama päivä sitten hänen kuolonkankea ruumiinsa naarattiin Linnanvirrasta, ja huhut vaanivasta tappajademonista saivat lisää pontta. Linnanherra Carlais on ymmärrettävästi raivoissaan tapauksen johdosta, olihan sir Götz hänen kutsuttuna vieraanaan ennen katoamistaan.
Ritarien ritari, romanttinen sankari, josta legendoja riittää. Iltanuotio ei ole mikään iltanuotio, ellei silloin kerrata muutamia Wilfredin urotöitä. Viimeiseksensä jäi kymmenien neitojen pelastaminen julman ja ilkeän sir Torquais'n kynsistä. Wilfred ja Torquais kuolivat molemmat keskinäisessä kaksinkamppailussaan tuona kylmänä talvipäivänä kaksi vuotta sitten.
Keisarin lähettiläs, rusticanialainen panimonomistaja ja elämäntaiteilija, örkkimiesten oikeuksien puolestapuhuja, kaupunkien kulttuurikerman särpijä ja talonpoikaisromantiikan tuntija, ajattelija ja runoilija. Kaikkea tuota on Oskar, ellei enemmänkin. Kaikkea, mitä kuka tahansa örkkimies tahtoisi olla. Neidot kautta Bournen huokailevat runoteosten äärellä, mutta Oskar Ülrich ei ole vain romantiikannälkäisten aatelishupakoiden hetkeksi esiin nostama ilmiö: Ülrich on tiennäyttäjä, tieteen ja taiteen, itse asiassa koko bournelaisen ajattelun uranuurtaja. Mies, örkki. Nero. Hänen nimensä tullaan muistamaan.
Varangalainen maanviljelijä, kaikkien isiensä maata rakastavien belvorilaisten syvästi rakastama runoilija. Hänen säkeensä soittavat suloisen kaihoisaa sävelmää itsenäisyyttä ja vapautta janoavan kansan sydämissä. Ei ole sattumaa, että Belvorin kansallislauluksi on juuri hänen runonsa päätynyt: " Jopa maani isäini maa, jopa mantuni sukuni koto... "
Liemykkä oli iloinen ja terhakka viisivuotias karju. Se piti erityisen paljon korpuista ja Jaromirin kertoman mukaan tunnisti ne hajusta jopa puolen kivenheiton päästä. Jaromir kertoo Liemykän olleen hyvin oppivainen ja älykäs siaksikin. Onpa Jaromir joskus väittänyt sen ymmärtäneen ihmistenkin puhetta, mutta sitä ei kyllä kukaan taida uskoa. Vain jokin aika sitten Liemykkä katosi mystisesti ja löydettiin tapettuna linnasaaren ja mantereen välisen saaren rantapusikoista.
Vääräuskoisten ruhtinas ja kaiken julmuuden alku ja juuri.
Jokin aika sitten kaivoivat linnan koulun oppilaat Arnim ja Patrick viljavaraston lattian alta luita, jotka linnan matriarkka Karen tunnisti marttyyrikuoleman kohdanneen ja siksi pyhäksi julistetun ritari Laveticuksen jäännöksiksi.
Tapahtunut mitä todennäköisimmin noin kaksi viikkoa sitten, jolloin Hannibalin tiedetään kadonneen. Sen jälkeen häntä ei kukaan ole elävänä nähnyt.
Koko Bournenmaan ylin hallitsija, ylin johtaja ja pelätty keisari Kadakithis eli ja hallitsi yli sataneljäkymmentä vuotta. Kuudentoista ikäisenä hän uskaliailla ja petturimaisilla toimilla nosti itsensä valtaan, ja vallassa hän kautta vuosikymmenten myös pysyi. Keisarin veljet kuolivat, veljien perilliset menehtyivät, mutta Kadakithis vain tiukensi otettaan ja levitti Rusticanian hallintoa yhä laajemmalle. Kenellekään ei ole mysteeri, miksi Bourne pysyi erimielisyyksistä huolimatta yhtenäisenä.
Mysteeri sen sijaan on Kadakithiksen kummallinen kuolema. Vanha hän oli, mutta vaikka hän oli jo viidennellätoista vuosikymmenellään, ei hän kuollut luonnollista kuolemaa. Kaikki paikalla olleet saattaisivat vaikka vannoa keisarin olleen aivan täysissä voimissaan vain hetkiä ennen kuolemaansa, täysissä voimissa - ja hetken kuluttua kuollut kuin kivi, ilman haavoja tai vammoja
Ne henkilöt, joiden olisi pitänyt olla paikalla ja jotka olisivat voineet auttaa häntä, olivat kateissa. Hovimaagi oli matkustanut pois maasta, ja päivystyksessä ollut neljäs hovilääkäri oli kadonnut jäljettömiin.
Kun Kadakithiksen elotonta ruumista ryhdyttiin tarkemmin tutkimaan, saatiin kaikkien kauhuksi huomata, että häneltä puuttui sydän! Tuskin olisi hovilääkäri häntä voinut auttaa, vaikka paikalla olisi ollutkin; todennäköisimmin keisarin kuoleman oli aiheuttanut vahva maagi, demonien kanssa liittoutunut henkilö, jolla oli mystisiä voimia.
Tieto Kadakithiksen kauan odotetusta ja silti niin odottamattomasta kuolemasta otettiin Belvorissa vastaan, ensin hämmentyneesti, mutta ajan mittaan yhä riehakkaammin mielin. Veronmaksu ja muukin yhteistyö rusticanialaisten virkamiesten kanssa tyrehtyi, keisarin henkilökohtaisen suojelun pelotteen poistuttua saivat useat virkamiehet kokea hallitsijansa kohtalon.
Suurempaa pelkoa Kadakithiksen kohtalo on aiheuttanut vasta nyt - jos oli asialla demoni, millä asialla onkaan se paha henki, joka aivan ilmeisesti Sikkimin linnassa riehuu?
Belvorin aatelin kokous, jossa Jargo huudettiin uhmakkaasti Belvorin kuninkaaksi.
Suuren zakharalaissodan viimeisimpiä tuhoja on Dahr el-Beidan saaren menetys vääräuskoisten kalifille. Kirvelevä oli jo varsinaisen sodan aikana, noin 20 vuotta sitten, laspinilaisten pettureitten avustama zakharalaisten maihinnousu Laspiniin, jonne Zakharan ja sen kalifin vaikutusvalta näyttää tulleen jäädäkseen: kalifi Khalil al-Assad on antanut vain muutama kuukausi sitten julistuksen, että mikäli Laspinin zakharalaisväestöä kohtaan käydään sotatoimiin, hän katsoo tällöin hyökättämän itseään ja koko zakharalaista uskoa vastaan ja täten käyvänsä uskonveljiensä ja alamaistensa rinnalle, jos se on tarpeen. Vieläkin kirvelevämpi koko Bournen kansalle on kuitenkin se tosiseikka, että vain rikkauksien mahdilla annettiin zakharalaisten vallata Dahr el-Beida, keisarikunnan osa, ja vielä tärkeä kauppasaari, tärkeimpien merireittien varrelta, ainoan merivirroilta ja suurilta merikäärmeiltä turvassa kulkevan väylän keskeltä.
Tuosta kaupasta on nyt kuusi vuotta. Saari oli ollut Bournen osa, mutta vuosien ajan paikalliset villit sotivat saaristoon muuttaneita bournelaisia vastaan, eikä mikään näyttänyt auttavan. Villejä teloitettiin suuria määriä, ja seuraavaksi kaikki saaret olisi kai poltettu maan tasalle, ellei kalifi olisi puuttunut asioihin ja ostanut saarten omistusta itselleen. Saarille jäi paljon bournelaista omaisuutta, ja keisarikunta menetti erään tärkeimmistä kauppapaikoistaan. Näitäkin menetyksiä katkerampaa bournelaiselle on menettää vääräuskoiselle väelle oman keisarikuntansa, oman maansa osanen, kuin pieni, mutta sitäkin tärkeämpi palanen suuren maan ruumiista.
Saari on tällä hetkellä oma itsenäinen emiraatti emiirinään entinen käskynhaltija Fidelma al-Mealehal.
Keisaria vastaan niskuroinut herttua Maximillian von Wender syrjäytettiin vallasta väkivalloin ja tilalle tuli Belvorin armeijan ylipäällikkö Carlais von Hust.
Miltei tismalleen kuusitoista vuotta sitten, talven pimeimpänä ja julmimpana aikana raivosi pohjoisen Belvorin alueella kaamea lumimyrsky. Ainakin Varangan herttuakunnan sekä Gretswaldin paronikunnan mailla kaatui metsää sen tieltä lakoon kuin pellon viljaa viikatteen edeltä, talleista irtosivat katot ja hevostenkin kerrotaan nousseen tuulenpuhurin pyörteessä ilmaan. Ukon uutta tulemista pelättiin. Vielä ei kuitenkaan Ukko saapunut, eikä Pyörö epäuskoisia lapsia alleen murskannut, myrsky laantui viikon kuluttua ja kaikki oli kuten ennenkin. Kirkkojen ja kartanoitten korjaustyöt kävivät kansalle raskaiksi, painajaisiin myrskyn hyytävä viima jäi ujeltamaan Ukonpelkoa, eikä tuon lumimyrskyn kauhea muisto ole vieläkään ihmisten mielistä väistynyt.
Vuosia jatkunut sota, josta vieläkin kerrotaan kammottavia tarinoita. Syitä alkaa olla jo vaikea muistaa, mutta jotain tekemistä niillä oli ihmissyönnin, lapsien uhraamisen ja muun zakharalaisen julmuuden kanssa. Heitä vastaan jouduttiin kuitenkin tilanteen pakosta hyökkäämään.
Alkuun bournelaisen armeijan sotamenestys oli erinomainen, ja sota pysyi Zakharan mantereen tuntumassa. Saaria vallattiin ja Zakharan laivasto tuhoutui. Laspinin zakharalaispetturit kuitenkin päästivät uskonveljensä maihin ja kävivät omaa kansaansa vastaan. Kammottavat mamlukit alkoivat valloittaa Bournea maihin päästyään ja olivat aiheuttaa nälänhädän, jonka keisari Kadakithis onnistui kuitenkin estämään sovittelemalla rauhan maiden välille aivan viime hetkellä. Zakharalaiset julmurit poistuivat maasta, mutta polttivat Pohjois-Laspinin ja jättivät ikuisen arven laspinilaisten mieliin pahuudellaan.
Belvorin itsenäisyyssota, tai kapina, niin kuin sitä muualla Bournessa kutsutaan, oli ainoa vapautumisyritys, jonka yksikään osavaltioista teki Kadakithiksen aikana. Keisarin hurjat verot ja aateliston tahallinen ärsyttäminen ajoivat belvorilaiset ritarit vaatimaan itselleen oikeutta omaan maahansa ja omaan hallitsijaansa. Raukkamaiset rusticanialaiset löivät alivoimaisella armeijallaan yksitellen sotatantereille saapuneet belvorilaisarmeijat ja mestauttivat kymmeniä aatelisia kostoksi. Verot tulivat entistäkin raskaammiksi, mutta jokainen belvorilainen on tuon sodan jälkeen tuntenut katkeruutta ja epäluuloa rusticanialaisia kohtaan.
Sähköpostia
Maahinkaiselle : maahinkainen@maahinkainen.org
WWW-tontulle : webmaster@maahinkainen.org