Uskontokuvaus 5.0

1. Kristuskeisarin maailman kristinuskon perusolemus

1.1 Maailmanjärjestys, kuten Keisari on sen ilmoittanut

Kristinuskon perusajatus on monoteistinen. On olemassa Yksi, Kaikkivoipa Jumala, jonka luoma maailma on. Kristittyjen Pyhään kirjaan kirjattujen Keisarin kertomusten mukaan Herra loi maailman seitsemässä päivässä. Niin Herra loi myös ihmiset omaksi kuvakseen maan päälle. Ensimmäisten ihmisten, Aatamiksi ja Eevaksi kutsuttujen, tekemän perisynnin tähden ihmiset karkotettiin pois paratiisista. Keisari on myös kertonut, kuinka Herran enkeleistä ensimmäinen lankesi ylpeyteen ja vihaan Herran kulkiessa muovaamassa ihmisiään. Samael Aamunkoi, nykyään Lucifer Langenneena tunnettu nostatti tarinan mukaan Taivaassa kammottavan kapinan, joka oli repiä maailman rikki. Kapina kukistettiin Herran enkeleistä suurimman, arkkienkeli Mikaelin johdolla, joka syöksi Luficerin alas Taivaista, mutta ei onnistunut surmaamaan tätä. Niinpä Langennut arkkienkelin raivoa paetakseen kaivautui niin syvälle tulisten kallioiden alle, etteivät edes kerubien kotkansilmät häntä sieltä tavoittaneet. Sinne Luficer rakensi kuningaskuntansa, Helvetin, josta käsin hän on noista ihmiskunnan varhaisimmista päivistä asti käynyt sotaa Taivasta vastaan kukistaakseen valon ja hukuttaakseen maailman pimeyteen ja tuleen, joita hän hallitsee.

Lucifer huomasi myös vajavaisten ihmisten taipumuksen synnin tekemiseen ja tottelemattomuuteen ja niinpä ennen Kristuksen saapumista olivat jo lukemattomat kansat langenneet hänen pauloihinsa ja hylänneet oikean Herran. Niinpä - kuten Kristus itse on ilmoittanut - lähetti Kaikkivaltias Herra ainoan poikansa maan päälle pelastamaan vielä pelastettavissa olevat kansat. Tämän Keisari teki johtamalla Vapahtajana valitun kansansa, keltit, viemään Herran sanomaa ympäri tunnetun maailman.

Koko tuo kristillinen tieto maailmanjärjestyksestä on siis kirjoitettu Pyhään Kirjaan. Lisäksi tuohon kirjaan on kirjattu myös kaikki mitä Kristuskeisari on hyvästä elämästä opettanut. Teoksen . ja sen kirkon tunnustamien tulkintojen . noudattaminen johtaa oikeaan toimintaan ja ihmisen Pelastukseen. Juuri Pelastus oli keskiajan ankarissa oloissa elävälle ihmiselle suurin Lohtu, jota piti tavoitella, jotta iankaikkinen onni saavutettaisiin kuoleman jälkeen. Samalla Kadotus Helvetin iankaikkisessa tulessa on pahin pelko, jonka kukaan voi kuunaan kuvitella joutuvansa kohtaamaan.

Ihmisen elämän tarkoitus on Kristuskeisarin mukaan mahdollisimman synnitön elämä ja Herran nöyrä palveleminen sekä Keisarin pyhän lähetystehtävän edesauttaminen. Syntejä välttääkseen ihmisen on noudatettava kymmentä käskyä, jotka ovat . Taivaallisen Kaikkivaltiaan pojan . Kristuksen laatimia. Kymmenen käskyä ovat:

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Kristus on minun poikani, teidän herranne maan päällä. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu

Koska ihminen on kuitenkin Syntiinlankeemuksen seurauksena jo perisynnin tahraama, on Kristuskeisari luvannut armahduksen niille syntisille, jotka todella uskovat Keisarin Sanaan, kunnioittavat ja palvelevat kirkkoa, tunnustavat syntinsä niitä kätkemättä ja katuvat niitä koko kristitystä sydämestään. On kuitenkin olemassa joitain kuolemansyntejä - esimerkiksi petos kirkkoa vastaan -, joihin sortunut on ikuisesti pelastuksen ulottumattomissa ja kiivan Herran pyhän vihan armoilla.

1.2 Nimityksiä ja symboleja

Nimeä Jeesus ei tunneta. Ei ole tiedossa, mikä nimi Keisarille syntymän jälkeisenä päivänä annettiin, mutta jälkeenpäin on väitetty, että Herran enkeli olisi ilmoittanut Pyhälle Neitsyelle, ettei Taivaalliselle Pojalle sopinut antaa ihmisten kielen nimeä. Myöhemmin Keisari ilmoitti nimekseen Kristus, jonka Hän kertoi merkitsevän Pelastajaa ja Vapahtajaa. Hänen seuraajansa puolestaan nimesivät Kristuksen Kristuskeisariksi, sillä keisari oli nimityksenä roomalaisvallan alla elävälle kansalle suurin herra, jota maa saattoi päällään kantaa. Tästä eteenpäin keisari on ollut yksinomaan Kaikkivaltiaan Pojalle varattu nimitys, jota ei kristitty saata kuvitella yhdenkään kuolevaisen käyttävän.

Kristuksen kutsumanimiä: Kristuskeisari, Keisari, Vapahtaja, Suuri Pelastaja, Kaikkivaltiaan Poika, Maailman Herra, Ihmisen Poika (nimitys kuvaa Keisaria nimenomaan ihmisestä syntyneenä ihmisten pelastajana)

Keisari on käyttänyt alusta asti symbolinaan ristiä, jonka Hän on selittänyt esittävän Isän ja Pojan pyhää yhteyttä ja ykseyttä. Kuvio menettää merkityksensä ilman toista poikkipuista. Yleisesti pystypuun sanotaan kuvaavan Jumalaa, poikkipuun Kristuskeisaria. Mittasuhteista on monia eri variaatioita, joilla ilmaistaan aina aavistuksen eri tulkintoja mm. Kristuksen ja Jumalan suhteesta.

Keisarikunnan virallisena lippuna käytetään Keisarin aikanaan sotalipuksi käyttöön ottamaa viininpunaiselle pohjalle ommeltua kultaista ristiä. Toisinaan lippuun näkee kirjaillun myös otteita Pyhistä kirjoituksista.

Symboliikassa tärkeä osansa on myös Karitsalla, sillä ensimmäistä Puhdistusmaljaa varten Kristus otti viattoman, vastasyntyneen karitsan, jonka synnittömällä verellä hän pesi pois uskovien synnit.

1.3 Sakramentit

1. Kaste
2. Avioliitto
3. Valan siunaus
4. Synninpäästö ja Puhdistusmalja
5. Viimeinen voitelu

1.4 Synninpäästöstä ja ripittäytymisestä

Jokaisen jumalanpalveluksen yhteydessä rukoillaan suojelusta houkutuksia vastaan. Tämän lisäksi ennen jumalanpalvelusta syntinsä tunnustaneille annetaan varsinainen synninpäästö, jossa jumalanpalveluksen pitäjä kutsuu syntinsä tunnustaneet alttarille. Siellä papit julistavat Keisarilta saamillaan valtuuksilla syntinsä tunnustaneiden synnit anteeksi annetuiksi ja Kristuskeisarin opetusten mukaisesti heidän ruumiinsa sekä sielunsa puhdistetaan pienellä pikarillisella Kristuksen uhraaman viattoman karitsan pyhää verta symboloivaa pyhitettyä viiniä. Tätä viinipikarillista kutsutaan Puhdistusmaljaksi.

Jumalanpalveluksen lisäksi myös yksittäinen pappis- tai munkinvalan vannonut voi antaa synninpäästön ja vuodattaa Puhdistusmaljan synnintunnustusta vastaan. Itse synnintunnustus on luottamuksellinen, mutta on muutamia inkvisitio-oikeudenkäyntejä, joissa näitä synnintunnustuksiakin on käytetty todistusaineistona. Kyseessä olleet rikokset ovat kuitenkin tuollion olleet huomattavan vakavia.

Kirkko on myös myöntänyt tietyille erikoisryhmille synninpäästön ennalta, kun on ollut tiedossa, että heidän tehtävänsä kirkkoa puolustaessa saattaa pakottaa heidät tekemään syntiä. Niinpä kirkko on myöntänyt mm. inkvisiittoreille synnintunnustuksen. Myös ennen ristiretkeä ristiretkeläiset saivat armahduksen ennalta, mutta temppeliritarien ennakkotapaus osoittaa, ettei edes tällainen synnintunnustus voi pelastaa kuolemansyntiin syyllistyneitä.

1.4 Joitakin tärkeitä eroja Kristuskeisarin maailman ja meidän maailmamme kristinuskon välillä:

1. Kristuskeisarin maailmassa vallalla usko Kahteen, ei pyhään kolminaisuutta. Kirkko ei tunnusta Abelardin kirkolliskokouksessa esittämää todistusta uskon synnyttävän Pyhän Hengen olemassaolosta. Jumala on Yksi, Ainoa ja Kaikkivaltias ja Hänen poikansa Kristus julistaa Hänen sanaansa profeettana ja hallitsee ihmiskuntaa Kristuskeisarina maan päällä.
2. Muistakaa, että uusi testamentti ei kuulu Kristuskeisarin maailmaan!
3. Maailmamme kristinusko EI tunnusta juutalaisia valituksi kansaksi
4. Maailmassamme Kristus EI syntynyt Palestiinaan vaan Englantiin, joten Jerusalem EI ole pyhä kaupunki, eikä Palestiina pyhä maa. Ristiretki oli pyhä sota, koska se käytiin Kristuskeisarin ennustamaa ihmiskunnan vihollista vastaan.
5. Koska kirkolla on niinkin selkeä johtaja kun Kristuskeisari, ei kirkon sisällä esiinny yhtä suuria näkemyseroja kuin "oikealla" keskiajalla.
6. EI, pelinjohto EI halua nähdä ristiin naulittuja Kristuksia peleissämme, kiitos jo valmiiksi!
7. Myös Kristuskeisari opetti armosta, mutta valloittavan luonteensa tähden ja erityisesti viimeisen sadan vuoden kuluessa kirkko on mennyt ankarampaan suuntaan, kuten keskiajalla kävikin. Keskiajan kirkko ei ole armollinen kirkko, kuten nykyinen luterilainen kirkkomme, vaan nöyrää tottelevaisuutta ja kuuliaisuutta Helvetin tulen uhalla vaativa Pyhä instituutio. Vain paikalliset kyläpapit saattavat olla todella lähellä yhteisöjään.
8. Elämää ilman kirkkoa ei voi edes kuvitella! Suurimmalle osalle ihmisiä kirkko ja uskonto rukouksineen ja riitteineen ovat yhtälailla osa jokapäiväistä elämää kuin pelkkä syöminen.
9. Ehtoollista käsitteenä tai terminä ei tunneta, vaikka viinillä onkin osansa synninpäästön yhteydessä.

2. Kuuluisia pyhimyksiä:

Yli tuhatvuotisen kristittyjen valtakunnan aikana on kirkko nimittänyt useita kymmeniä pyhimyksiä. Jokaisella kaupungilla on oma suojeluspyhimyksensä, kuten jokaisellakin kirkollakin.

Tässä tarunhohteisimpia pyhimyksiä

Pyhä neitsyt, Keisarin äiti, joka sai kunnian synnyttää valontuojan, vapahtajan maan päälle. Nimeä tälle myyttiselle naiselle ei ole, yleensä Pyhää neitsyttä ( tai joissain teoksissa Pyhä Äiti) käytetään. Ensimmäinen kristitty kirkko, Lontoossa sai nimensä juuri häneltä (Pyhän Neitsyen kirkko). Paljoa ei tästä mystisestä naisesta tiedetä, mutta silti hän on kiistatta yksi aikojen historian tärkeimpiä henkilöitä ja etenkin naisille tärkeä pyhimys. Ks. Pyhän Äidin nunnaliike.

August "Seuraaja"(.11.75), Keisarin ensimmäinen pappi. Kerrotaan että kun August näki ensimmäisen kerran Vapahtajan kasvot hän polvistui maahan ja itki nähdessään jaloimman olennon, jota maa oli koskaan päällään kantanut. August teki koko elämänsä pyyteetöntä työtä, vaelsi tuhansia kilometrejä kertoen Herran sanaa. Kristinuskossa hän symboloi juuri sitä tärkeintä osaa ihmisessä, uskollisuutta ja ahkeruutta. Niinpä pellot yleensä siunataankin kyntöjen jälkeen Augustin nimeen. Augustista on käytetty aikain saatossa monia nimiä, August "Seuraaja"(viittaa ilmiselvästi siihen että, August oli ensimmäinen Keisaria virallisesti seurannut), Pyhiinvaeltaja, ja August Kastaja (tämä yleinen nimitys tuli siitä että August oli ensimmäinen ihminen jolle Keisari antoi oikeuden kastaa vastasyntyneet). Kirkon piirissä Augustia pidetäänkin merkittävimpänä pyhimyksenä.

Frans "Näkijä"(n. 120.147). Frans oli mannereurooppalainen aatelinen joka ennusti Keisarin tulon salamyhkäisessä kirjoituksessaan "Kirjoituksia tulevasta eli kuinka pakanalliset ajat ovat väistymässä. Tekstissään hän kertoo, kuinka länteen on syntynyt vapahtaja ja kuinka hän tulee tuomaan toivoa niille, jotka sitä haluavat, ja miekkaa niille, jotka häntä vastaan kääntyvät. Frans on kirkon piireissä varsin kiistelty hahmo. Miehen elämä ja teos ovat niin monitulkintaisia - ei ole yksimielisyyttä, oliko Fransin kirjoitus tarkoitettu Keisarin puolustukseksi vai varoitukseksi Manner-Euroopan kansoille- että moni on hänen arvonsa pyhimyksenä kiistänytkin. Frans on pyhimyksistä kaikkein kiistellyin.

Kasper Jalo (n.90.150). On myös varsin eriskummallinen pyhimys. Englantilainen kalastaja joka ei osannut lukea, eikä kirjoittaa. Kasper todisti uskonsa Keisariin varsin mahtavalla tavalla. Kasper oli hyvin tiukka kristitty, joka tuohon aikaan ei ollut vielä niin yleistä Englannin syrjäisillä seuduilla oli vielä hänen elinaikanaan varsin harvinaista. Kasperin kylään puhkeisi outo tauti joka tappoi paljon ihmisiä. Kun muut kääntyivät metsänjumalien ja druidien luo, Kasper rukoili Herraa, josta Keisari ja hänen pappinsa olivat hänelle kertoneet. Druidien pimeistä rituaaleista ei apua löytynyt, ja lopulta kylän päällikkö päätti luottaa Kasperiin. Samana yönä kylän väki kokoontui rukoilemaan yhdessä Herraa, Kasperin johdolla. Seuraavana yönä tauti oli kadonnut. Kasperista tuli kunnioitettu mies Englannissa. Kasper on köyhällistön parissa palvotuin pyhimys. Hän toimii useiden kirkkojen ja kylien suojeluspyhimyksenä ympäri Englantia.

Puvis De Blank (530.549), ensimmäinen kristitty Euroopan mantereelta. Puvis joutui kärsimään suuren hinnan uskostaan sillä, paikalliset pakanapapit surmasivat Puviksen tämän kertoessa heille mereltä tulleiden sanomaa. Puvis on Pariisin suojelupyhimys.

Willelmus Hemming (503-560), suurin sotapäällikkö kautta aikain. Keisarin ristilipun alla hän valloitti koko silloisen tunnetun maailman Keisarille, minkä tehtyään hänen kerrotaan vetäytyneen luostariin loppuelämäkseen ylistääkseen Keisaria. Julistettiin myös ristiretken suojelupyhimykseksi.

Dietrich Kaukomieli (1028-1147). Tämä temppeliherrojen suurmestareista kunnioitetuin ei ole tietenkään virallinen pyhimys, vaan silkka kerettiläinen, mutta suuren osan kansasta (etenkin Saksanmaalla) on ollut vaikea hyväksyä, että Kaukomieli olisi voinut tehdä jotain pahaa. Niinpä moni pitääkin häntä yhtenä suurista pyhimyksistä ja olihan miehen ura ennen loppuaan toki aivan huikea. Temppeliherra Hans Joachim Baijerilainen sekä muutama Maltalle paennut piispa ovatkin vaatineet Dietrichin tuomion kumoamista ja edesmenneen mestarinsa kanonisointia.

Mikael Oikeamielinen (?). Yliarkkipiispa ja sellaisena pyhimys jo eläessään harvinaisen pitkää elämäänsä. Keisari itse nosti tämän miehen ensimmäiseksi pyhäin piispain joukosta ja Keisarin itsensä pysytellessä valtaistuimellaan Lontoon pyhässä Herran Linnoituksessa puhuu hän Mikaelin kautta koko uskovien valtakunnalleen. Näin ollen Mikael on hahmona liki yhtä kuolematon kuin Keisari itse ja vaikutusvallassa toinen vain itselleen Keisarille, jota hurskaasti palvelee.

3. Tärkeitä kirjoja:

3.1 Pyhä Kirja

Kristinuskon opit ja tarinat on koottu Pyhään kirjaan. Tämä kirja sisältää kaikki tärkeimmät Keisarin kertomat tarinat, ennustukset sekä kristinuskon perusopit ja kymmenen käskyä. Alun perin Kirja kirjoitettu on kirjoitettu n. vuonna 50 mutta aikain saatossa siihen on tehty paljon korjauksia ja muutoksia. Lopulta kirja sinetöitiin Keisarin toimesta vuonna 219, jolloin Keisari sanoi kirjan olevan valmis. Teosta kutsutaan myös Keisarin Kirjaksi tai Ensimmäiseksi Kirjaksi. Kun teos kirjoitettiin Britannian ylimystön klassisella latinalla, sinetöitiin samalla latina kristinuskon kieleksi.

3.2 Keisarin ilmoitukset

Keisarin ilmoitukset on alati täydennettävä teos ja laajalti kopioitu teos, johon on koottu Kristuskeisarin ilmoituksia kansalle Pyhän Kirjan sinetöinnin jälkeen. Siihen on kirjattu mm. Keisarin puhe, jolla hän lähetti armeijansa mantereelle, Rooman kukistumisen yönä kirjattu ilmoitus kerran mahtavan imperiumin tuhosta ja vuonna 570 kirjattu synkän sävyinen ennustus Lähi-idästä nousevasta pedosta, Luciferin harhauttamasta profeetasta, joka on vievä seuraajansa Pelastuksen ulottumattomiin iäisiksi ajoiksi ja on hukuttava koko maailman Helvetin tuleen, ellei häntä pysäytetä. Vaikka ilmoituksia on viimeistenkin vuosien aikana lisätty kirjaan muutama, ei mitään suureellista lausumaa ole kirjattu pitkään aikaan.

3.3 Augustin Kronikka

August Seuraajan kirjoittamaksi väitetty kronikka, joka kertoo Kristuskeisarin ensimmäisistä vaiheista siitä eteenpäin, kun Keisari alkoi saarnata kansalle. Myös Keisarin myöhemmät vaiheet on lyhyessä kronikkamuodossa kirjattu tähän alati laajenevaan kirjasarjaan, joka kantaa yhä ensimmäisen kronikoitsijansa nimeä.

3.4 Frans Näkijän kirjoitukset

Frans Näkijä on ehkä kiistellyin kristinuskon henkilö. Kuitenkin hänen arvonsa myyttisenä henkilönä ja meediona, joka ennusti Keisarin tulemisen ja kristinuskon levittäytymisen Manner-Eurooppaankin, on yleisesti hyväksytty kansan keskuudessa. Tiedetään, että Fransin tekstejä on ympäri Eurooppaa muutamissa suurimmista piispainlinnoissa ja luostareissa ja että, ainoastaan mitä korkeimmilla piispoilla on oikeus lukea niitä.

3.5 Hullun munkin kirjoitukset

"Hullu munkki" Edgar Perceux (699.759) oli ranskalainen mystikko ja kirjoittaja. Hänen tekstinsä "Keisarin valo" ja "Todisteita kristinuskon Jumalan olemassaoloon" ovat kummatkin Keisarin hyväksymiä tekstejä, joiden väitteet on virallisesti kirkon hyväksymiä. Teksteissään Perceux todistaa Jumalan olemassaolon sekä kertoo unistaan. Hän kertoo mm. teoksessaan "Keisarin valo" keskustelleensa enkelien kanssa ja käyneensä Helvetin porteilla. Mm. hänen kuvauksensa Helvetistä on todettu oikeaoppiseksi ja kirkon hyväksymäksi. Siinä hän on kertonut Helvetin jaon yhdeksään piiriin ja kuinka tuhannen vuodenkiertämää Keisarin syntymän jälkeen on antikristus saapuva maailmaan.

3.6 Pyhästä Hengestä

Pierre Abelard (1079-?) on ollut todellinen piikki kirkon lihassa. Sivistyneesti, rautaisen loogisesti ja ennen kaikkea lukijoita kiehtovasti kirjoittava mies on inkvisition kahdesta (!) tuomiosta huolimatta ilmeisesti yhä hengissä maanpakolaisena Roomassa ja hänen pääteoksensa .Pyhästä Hengestä. jatkaa leviämistään laittomina kopioina. Teoksessaan Abelard esittää pääteesinsä pyhästä kolminaisuudesta, jonka mukaan Isän ja Pojan lisäksi on olemassa kolmaskin taivaallinen entiteetti, Pyhä Henki, joka synnyttää uskonkokemuksen ihmisissä. Mikaelin ja Inkvisitioneuvoston enemmistön johdolla tämä on todettu täydeksi harhaopiksi.

3.7 Juutalaisten kirjat

Juutalaisten toora on aina ollut suuri mysteeri. Keisarilta ei ole tullut selkeää tietoa miten juutalaisten kirjoituksiin olisi suhtauduttava. Juutalaisten kirjoitukset kertovat osittain samoja tarinoita kuin kristittyjen pyhä kirja, mutta sisältää myös arveluttavia asioita. Esim. se, että juutalaiset olisivat valittu kansa on ajatus, jonka kirkko on jyrkästi tuominnut. Mutta koska osa juutalaisten kirjoitusten sisällöstä on yhdentyvää pyhän kirjan kanssa lukevat uteliaat papit myös juutalaisten kirjoituksia. Kuitenkin kirkko painottaa juutalaisten uskon harhaoppiseksi. Silti osa papistosta pitää juutalaisten pyhiä tekstejä arvokkaina ja ainakin osin kristinuskon pyhän kirjan kanssa samanlaisina. Viime aikoina kirkon otteet kuitenkin ovat asian tiimoilta kiristyneet.

3.8 Koraani

Islaminuskoisten harhaoppinen teos, jossa on yhtymä kohtia juutalaisuuteen. Kirkko tuomitsee tämän kirjan kerettiläiseksi sekä pahaksi ja on kieltänyt jokaiselta elävältä sielulta tämän lukemisen niin maallisen rangaistuksen kuin sielun ikuisen kadotuksenkin uhalla.

3.9 Muut kristinuskoa käsittelevät tekstit

Toki, kristinuskon historiaan kuuluu monia muitakin teoksia kuin yllä mainitut. Monien piispojen ja muiden uskonmiesten teokset ovat vaikuttaneet kristinuskoon huomattavasti. Esimerkkeinä. Lordi Jean Freun "Nainen, kaiken pahan alku" ja Fredrich "Edgarin oppilaan" teos: "Enkelit ja taivaanvaltakunta", jossa ensimmäistä kertaa on kirjoitettu paperille Kristuskeisarin kertomus taivaan valtakunnasta ja sen hierarkioista. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta se ei olisi tarkoituksenmukaista.

On myös lukuisia pyhimyselämänkertoja. Kun Keisari itse ei ole esittänyt ihmeitään julkisesti miesmuistiin, on kansan keskuudessa alettu huomata ihmeitä tekevää väkeä, joka sitten on kategorisoitu riivattuihin ja pyhimyksiin. Myös teoksia olemassa olevista Keisarin . nyttemmin jo pyhimystenkin . elämään liittyvistä esineistä on kirjoitettu. Keisarin pysytteleminen poissa julkisuudesta todella tuntuu saavan kansan etsimään ihmeitä muualtakin kuin Kristuksen Sanasta ja teoista.

4. Kirkon hallinnosta

Inkvisitioneuvosto muodostaa kirkon ja Euroopan ylimmän johtoelimen. Sillä on Keisarin jälkeen eniten valtaa keisarikunnassa. Sen johtajana toimii yliarkkipiispa Mikael Oikeamielinen, joka puhuu Kristuskeisarin nimessä. Hänen lisäkseen neuvostoon kuului pitkään kuusi kardinaalia ja yksi temppeliherrojen suurmestareista. 1147 suuressa kirkolliskokouksessa suurmestarin paikka jäi luonnollisesti tyhjäksi, kuten myös Rooman kardinaalin. Suurmestarin tilalle nimettiin Saksanmaalle lopulta kardinaali, mutta Rooman paikka odottaa täyttämistään. Elinikäisiksi kardinaaleiksi on nimetty yksi arkkipiispa jokaisesta ruhtinaskunnasta ruhtinaskunnan piispojen suorittaman äänestyksen perusteella.

Kardinaalit ovat myös kukin ruhtinaskuntansa hengellisiä ja monesti myös maallisia johtajia. Usein kardinaalin luonteenlaadusta on riippunut, kuinka paljon hän on maalliseen hallintoon sekaantunut, mutta teoriassa hänellä on siihen mahdollisuudet ruhtinaskunnan ruhtinaan joutuessa vannomaan hänelle uskollisuudenvalan. Ruhtinaskunnan piispat kokoontuvat tarvittaessa piispainkokoukseen kuulemaan kardinaalin ohjeistusta tai äänestämään uudesta kardinaalista entisen kuoltua. Piispat puolestaan johtavat omia hiippakuntiaan ja käyttävät usein liki monopoliasemassa maallistakin valtaa piispankaupungissaan.

Yleisesti suhteessaan maalliseen valtaan kirkonmiehet ja aateliset ovat taidokkaasti luodussa symbioosissa, jossa kumpikin tarvitsee toista. Kirkko ei voi vaatia sotapalveluksen ja osan hallinnosta hoitavalta maalliselta aatelilta mahdottomia, vaan joutuu antamaan heille suuriakin erivapauksia. Kuitenkin jokainen aatelinen on - joskin monesti usean portaan kautta - uskollisuuden valalla sidottu ruhtinaaseen, joka puolestaan on vannonut uskollisuutta kardinaalille, eikä uskollisuuden valoja hevin rikota. Tämä symbioosi tietysti usein järkkyy paikallisesti valtaapitävien henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi ahneudessaan syntisten ihmisten kilvoitellessa vallasta.

5. Hengelliset järjestöt

5.1 Inkvisitio

Vuonna 710 myönnettiin muutamille Keisarin luotetuille nimitys "inkvisiittori", jonka velvoittamina ja valtuuttamina he kiersivät ympäri Eurooppaa valvomassa Keisarikunnan etuja niin uskonnollisessa kuin poliittisessa mielessä. Heidän tarkoituksensa oli edistää kristinuskoa leviämistä sekä kitkeä sitkeästi maaseudulla eläviä muinaisuskoja. Todellisuudessa järjestö olikin pitkään muutaman kymmenen sekalaisen inkvisiittorin ja heidän satojen alaistensa muodostama hajanainen joukko miehiä, jotka kiersivät ympäri Eurooppaa uskon nimissä. Aivan viime aikoina Mikael on kuitenkin ryhtynyt organisoimaan järjestöä tehokkaammaksi ja inkvisiittoreiden määrä on moninkertaistettu. Myös Sinisen ruusun (ks. 5.5) sulauttaminen inkvisitioon kertoo uudistuvan järjestön kasvavasta voimasta. Inkvisition Mikaelin alaisuudessa toimivan ytimen muodostavat vanhimmista inkvisiittoreista ja Sinisen ruusun jäsenistä valitut kymmenen Arkki-inkvisiittoria eli Etsijää. Uusi ja koko ajan tehokkaammaksi muuttuva koneisto on keskittynyt pääasiassa kristinuskon ja nyttemmin myös Mikaelin henkilökohtaisten vastustajien juurimiseen Euroopasta. Noitaroviot ovat vielä melko harvinaisia tutkimusten sivutuotteita lähinnä kansan rauhoittamiseksi. Tosiasiassa inkvisition yllä leijuva kalmanhaju on toistaiseksi .vain. muutaman yksittäisen jopa kirkon johdossa mielipuolina pidetyn inkvisiittorin ansiota. Inkvisition kammottava maine perustuukin enemmän tietoon siitä, kuinka ehkä tuhannet kirkon silmissä epäilyttävät henkilöt ovat vain käytännössä lakanneet olemasta inkvisition iskettyä heihin silmänsä.

5.2 Temppeliherrain ritarikunta

Kun Jerusalem valloitettiin yhdeksän uskollista Keisarin vasallia, Hugo Paynsilaisen johdolla vannoivat puolustavansa Palestiinaa ja keisarikuntaa. Nämä jalot miehet, ristiretkien sotasankarit lupasivat uhraavansa elämänsä Jumalan tahtoa toteuttaen ja hyvää puolustaen. He vannoivat köyhyys., kuuliaisuus. ja siveyslupaukset ja nimeisivät itsensä Temppelin ritareiksi Jerusalemiin juutalaisten vanhoille palvontapaikoille perustetun uuden Kristuksen Voiton temppelin mukaan.. Temppeliherroille lahjoitettiin suuria maakuntia ympäri keisarikuntaa ja suuria rahalahjoituksia. Yksityisten tahojen suuret lahjoitukset, ja temppeliherrain kaupankäynti ja laivanrakennus tekivät temppeliherroista hyvin varakkaan järjestön. Yleisesti uskotaan että ilman temppeliherrojen suurta työtä Palestiinassa ja Lähi.idässä olisivat ristiretkien valtaukset pian olleet jälleen arabien hallinnassa. Nämä epäilykset vahvistuivat Palestiinan kukistuttua pian temppeliherran ritarikunnan lakkauttamisen jälkeen.

Temppeliherrat olivat Keisarin rautanyrkki ja taistelivat urhoollisesti niin Palestiinassa, Hispanjassa kuin Pohjolassakin. Suurimmillaan ritarikuntaan kuului 10 000 jäsentä. Mutta vaikka temppeliherrat olivat arvostettuja sotaherroja, olivat he viime aikoina joutuneet myös arvostelun kohteiksi. Tiedetään heidän omanneen suuret määrät rahaa ja maaomaisuutta, joka tuntui ristiriitaiselta heidän köyhyyslupauksensa. Myös paljon vakavammista rikkomuksista - sodomiasta, eläimiin sekaantumisesta ja epäjumalanpalvonnasta - huhuttiin.

Vuoden 1147 suuressa kirkolliskokouksessa Englannissa ritarikunnan viimeiset elossa olleet suurmestarit - Dietrich Kaukomieli, Gottfried Boulonnialainen ja Gregory II - todettiin lopulta kerettiläisiksi ja he menehtyivät syyllisinä mitä vakavampiin rikkomuksiin. Huhutaan tätä edeltäneen jotain kiistaa Mikaelin ja suurmestareiden välillä. Ritarit ja jäljelle jääneet temppeliherrat pakotettiin vannomaan uusi vala suoraan Mikaelille ja liittymään temppeliherrain ritarikunnan jäänteille perustettuun Kristuksen ritaristoon. Kristuksen ritareiden jäsenmäärä on kuitenkin jäänyt vain noin viiteen tuhanteen mestareilleen uskollisimpien ritareiden vain kadottua maan alle jatkamaan elämäänsä.

5.3 Kristuksen ritarit

Suoraan Mikaelin ja tämän valitsemien piispojen alaisuuteen sijoitettu ritaristo, jonka muodostavat entiset temppeliritarit ja herrat. Järjestö yrittää Mikaelin komennossa saavuttaa uudelleen asemaa kristikunnan esitaistelijoina, mutta puoleen supistunut jäsenmäärä vaikeuttaa tätä. Näin ollen Kristuksen ritarit ovatkin vetäytyneet Palestiinasta ja ne on keskitetty lähinnä Lontooseen Keisarin linnoitukseen ja ruhtinaskuntien kardinaalin istuinten läheisyyteen valmiiksi palvelemaan mm. inkvisitiota. Pienen jäsenmäärän tähden ovat Kristuksen ritarit suorittaneet ensimmäisinä vuosinaan todella aggressiivista värväyskampanjaa, eikä se olekaan jäänyt aivan tuloksettomaksi.

5.4 Hospitaalerit

Toinen hengellinen ritarijärjestö sai myös alkunsa ristiretken aikaan. Hospitaalerien ritarijärjestö ei koskaan olet saanut samanlaista arvostusta ja valtaa kuin temppelin ritarit, mutta arvostettuja ovat myös heidän taitonsa. Nämä ritarit erikoistuivat parantamisen taitoon. Hospitaalereita oli n. 3000, joista suuri osa puolusti Palestiinaa. He menettivät merkityksensä Palestiinan kaaduttua ja osa heistä liittyi Kristuksen ritareihin, mutta suurin osa heistä muodosti uuden maallisen ritarijärjestön, Saksalaisen ritarikunnan ytimen, johon huhutaan myös entisiä temppeliritareita liittyneen.

5.5 Ristin kantajat

Eräänlainen kristillinen "ääriryhmä". Ristin kantajat olivat jo pitkään vaatineet Roomassa esiintyneiden kapinoiden tuhoamista väkivalloin ja hyökkäystä Egyptiin. Nyt he luonnollisesti vaativat välitöntä hyökkäystä Roomaan. He myös uskovat miekan olevan ainoa oikea tapa hoidella arabit. Järjestö tunnetaan myös äärimmäisen syvästä juutalaisvastaisuudestaan. Järjestön johtaja, bonnilainen Hans Fredrik on saksan alueella monen silmissä suosittu (jopa palvottu) mies, jonka kannatus on noussut pikkuhiljaa muualla. Järjestö on vielä kovin pieni mutta kasvaa kokoajan etenkin alemman saksalaisen ritariston keskuudessa. Toiset odottavat innolla, toiset kauhulla järjestön vahvistumista, sillä totisesti tahtoo tuo järjestö sodan liekkejä lietsoa.

5.6 Sininen ruusu

Sininen ruusu oli Keisarin oma, lähes tarunomainen vakoojajärjestö, jonka toiminta oli erillään inkvisitiosta. Sen toiminasta tuskin tiesi Keisarin ja Yliarkkipiispan lisäksi kukaan järjestöön kuulumaton. Sen jäsenmäärä on täysi arvoitus ja itse nimikin oli pitkään pelkkää huhua. Sinisen ruusun tarkoitus oli tutkia kirkonsisäisen toiminnan puhtautta. Tiettävästi se suoritti myös Keisarin salaisia toimeenpanoja ja tehtäviä. Väitettiin että, Sininen ruusu olisi iskenyt silmänsä temppeliritareihin ja heidän salaperäiseen toimintaansa. Temppeliherrojen toimintaa kriminalisoitaessa järjestö kuitenkin astui esiin kerrassaan musertavien todisteiden kanssa. Tultuaan tunnetuksi järjestö sulautettiin inkvisitioon.

5.7 Munkkiliike

Munkki. ja nunnaliikkeet syntyivät toteuttamaan Keisarin lähetyskäskyä samoihin aikoihin kun kristityt hyökkäsivät ensimmäisen kerran Eurooppaan. Keisari perusti järjestön opettamaan uusille kristityille kristinuskon oppeja ja lakeja. Samoin munkkien tehtävä oli kopioida ja kääntää kirjoja sekä toimia papiston apujoukkoina. Vuosisatojen aikana ovat munkit rakentaneet luostareita ympäri Keisarikuntaa.

Munkit pyrkivät täydelliseen sielun ja ruumiin väliseen tasapainoon. He viettävät köyhää, askeettista elämää luostareissa viljellen peltoja, kopioiden kirjoja ja valmistaen kristillisiä patsaita ja muita teoksia. Munkiksi tulessaan munkki tekee siveys. ja köyhyyslupaukset. Nykyään, monet rikkaat lähettävät omia poikiaan luostareihin muutamiksi vuosiksi, jossa heitä opetetaan lukemaan ja kirjoittamaan.

Munkkien merkitys kristinuskon juurtumisessa ympäri Eurooppaa on ollut suuri. He eivät ole tyrkyttäneet uskoaan, vaan auttaen neuvoen pyrkineet valistamaan ihmisiä. Myös kirjojen kääntäminen ja kopioiminen voidaan laskea lähes täysin heidän aikaan saannoksikseen.

5.8 Pyhän Äidin nunnaliike

Pyhän Äidin nunnaliike on kotoisin Hispanian eteläosista. Siellä eräässä pienessä kylässä, noin kolmisen kymmentä vuotta sitten, joukko leskinaisia koki herätyksen, jonka seurauksena he päättivät perustaa nunnaliikkeen. Liikkeen tarkoituksena oli alunperin hoitaa haavoittuneita Hispanian etelä.rajalla olevalla sotatantereella. Myöhemmin liikkeen tehtäviin kuului sairaiden hoidon lisäksi, opetustyö, ja köyhäinapu. Hispanian valtiolta saamin avustusten turvin liike rakennutti itselleen suurehkon luostarin Portugalin maakuntaan. Nykyään pienehköjä luostareita on rakennettu ympäri Hispaniaa. Liikkeen johtajana toimii tällä hetkellä Abbedissa Christine, joka oli aikoinaan perustamassa järjestöä.

Kirkko suhtautuu Pyhän Äidin liikkeeseen melko suopeasti ja heidän työnsä Hispanian etelä.rajalla on saanut paljon kiitosta.

6. Pyhiinvaelluskohteita, kuuluisia paikkoja, juhlia ja tapoja:

6.1 Tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita

Lontoo: Lontoo on luonnollisesti suosituimpia pyhiinvaelluskohteita. Täällä voi päästä näkemään Linnoituksen, jossa Kristuskeisari asustaa tai vierailla vaikkapa Pyhän Neitsyen katedraalissa (ehkä koko kristikunnan vaikuttavin rakennus). Korkea-arvoisemmat pyhiinvaeltajat saattavat myös päästä yliarkkipiispa Mikaelin vastaanotolle ja katsomaan ensimmäisiä Pyhien kirjoitusten kopioita.

Canterbury: Canterburyssa on August Seuraajan hauta, jolla edelleen mm. arkkipiispat vihitään virkaansa.

Boulogne: Tämän kaupungin edustalle laskivat maihin Kristuskeisarin kelttiläiset sotavoimat, kun Euroopan valloitus alkoi. Legenda kertoo, että Boulognen tuomiokirkon alle on haudattuna sen laivan jäänteet, jolla Keisari itse purjehti Frankinmaalle todetakseen sen valloitetuksi.

Tarentum: Apenniinien niemimaan eteläisimpiä satamakaupunkeja, jonne on perinteisesti huipentunut Rooman kukistumista juhlistava pyhiinvaellusreitti. Rooman kapinan myötä reitti on kuitenkin kristityiltä suljettu, mutta avataan taatusti kahta suuremmalle joukolle, kunhan Rooma kukistetaan toistamiseen.

Lukuisia muitakin pyhiinvaelluskohteita on. Joukkoon mahtuu koko kristikunnasta väkeä vetäviä kohteita kuin myös aivan kreivikuntakohtaisia paikallisten pikkupyhimysten hautoja.

6.2 Juhlapäiviä ja tapoja

Näitä juhlitaan ympäri Eurooppaa, useilla mailla ja kansoilla on paljon omia juhliaan.

-Keisarin syntymäjuhla (vuoden pimein päivä, sijoittuu joulukuun loppuun) Traditiot: Vapaa päivä kaikille. Juhlaruuat. Kirkossa käynti. Yleensä vietetään kotona perheen kanssa. Munkit kiertävät laulamassa jokaisessa kodissa. Köyhille ja kurjille annettava yösija ja ruokaa.

-Kesän alkamisen päivä. Traditiot: Ei työtä. Kirkossa käynti ja juhla.ateria.

-Rooman tuhoutumisen päivä. Traditiot: Ei työtä. Kirkossa käynti ja juhla ateria. Lapset tekevät heinästä ja narunpätkistä Keisari Juventus.nukkeja jotka poltetaan pihalla. Roomassa ei juhlittu!

-Ristiretken muistopäivä Traditiot: Juhla ateria. Kirkossa käynti. Köyhille ristiretkeläisille annettava yösija ja ruokaa.

Peruspiirteiltään, eivät Kristuskeisarin maailman tavat poikkea paljoakaan keskiaikaisista tavoista oikeassa maailmassa. Kun lapsi syntyy se kastetaan. Kun hän kuolee hänet lasketaan maahan viimeiseen lepoon ja hänet siunataan. Taivaaseen pääsevät vain kristityt muut kituvat iäisyyden helvetin tulessa. Sielunrauhan voi saavuttaa myös lahjoituksin, kirkko kyllä ottaa niitä vastaan mielihyvin. Tiedetään, ruhtinaita, jotka ovat kuolinvuoteillaan luovuttaneet linnoja ja aarteita kirkolle, saadakseen syntinsä anteeksi, sillä tokihan Pyhän asian tukeminen tekee autuaaksi. Kirkko ei itse vahvista tätä, mutta etenkin aateli tuntuu luottavan lahjoitusten vaikutukseen.

Pappien tehtävät ovat myös hyvin samat kuin oikealla keskiajalla. Hoitaa kansan "hengellisiä asioita", kertoa kristinuskosta, opettaa lapsia, kastaa lapsia ja pyrkiä neuvomaan heitä myös maallisissa ongelmissaan.