Keisarikunnan laki

Tähän kirjaan on koottu ne säädökset ja lait joita hänen Armonsa Kristuskeisari on suuressa viisaudessaan antanut alamaisilleen ohjeeksi ja neuvoksi maallisen taipaleen polulle.

Säädökset on alkujaan koonnut Canterburyn piispan, Simon Viisaan, kansleri Richard Montouvlainen Herran vuonna 1105 ja sen on tarkastanut ja viisaudessaan oikeaksi todennut inkvisitioneuvosto sekä pyhyydessään Kristuskeisari Herran vuonna 1107. Maallisen vallan tarpeisiin ja Saksanmaalle sopivaan muotoon säädöskokoelman on laatinut Saksanmaan piispainkokouksen pyynnöstä Simon Viisaan sihteeri Gerhard von Stauffberg vuonna 1134 ja samana vuonna käännöksen oikeellisuuden on varmentanut inkvisitioneuvosto.

Luku 1: Tämän lain sitovuudesta

§1 Tämän lain säädökset on suuressa viisaudessaan antanut Kristuskeisari ja hänen alaisuudessaan inkvisitioneuvosto.

§2 Jokainen joka tämän lain kieltää tai sitä vastaan rikkoo, kieltää ja rikkoo myös itseään Kristuskeisaria ja inkvisitioneuvostoa kohtaan.

§3 Kaikkia keisarikunnan alamaisia tai sen ylivallan tunnustavia velvoitetaan noudattamaan tätä lakia niiltä osin kuin tässä laissa annetut säädökset heitä koskevat.

§4 Ulotettakoon tämä laki koko pyhään ja jakamattomaan keisarikuntaan, johon kuuluvat Englannin pyhä saari, Frankinmaan, Saksanmaan, Hispanian ja Bysantin ruhtinaskunnat, Rooman ja Palestiinan läänitysmaat sekä Pohjola jaarlikuntineen kuin myös kaikkiin alueisiin, jotka Keisarikuntaan tullaan liittämään ja joiden asujaimisto kastamaan.

§5 Kun laki on näin ulotettu koko Keisarikuntaan, ovat sen tuomittavissa myös niin juutalaiset kuin kiertolaisetkin.

Luku 2: Keisarin säätämästä väen järjestyksestä

§1 Korkeimmalla jumalallisen säädyn hierrarkiassa on yliarkkipiispa, häntä seuraavat kuusi kardinaalia, heitä piispat ja sääntökuntain mestarit, heitä pyhän inkvisition jäsenet, heitä apotit ja kirkkoherrat, heitä papit sekä sääntökuntain jäsenet.

§2 Jättäkööt jumalallisen säädyn edustajat taaksensa maalliset kahleet älköönkä niihin enää koskeko, sillä heidän tulee omistautuman koko sielullaan ja ruumiillaan Herran ja Hänen Poikansa palvelemiseen.

§3 Korkeimmalla maallisessa säädyssä on ruhtinas.

§4 Ylhäisaateliksi Keisari asetti suurherttuan, herttuan, vapaakaupungin vapaaherran tai sotaherran arvoja kantavat jalosukuiset miehet.

§5 Alempaa aatelia ovat kreivit, paronit ja ritarit.

§6 Parempana väkenä rahvaan joukossa pidetään vielä vapaakaupunkein porvareita, vouteja, kirjureita, laintuntijoita sotaväen upseereja.

Luku 3: Tuomiovallasta ja sen käytöstä

§1 Ylin tuomiovalta maan päällä on Kristuskeisarilla ja inkvisitioneuvostolla.

§2 Inkvisitioneuvosto saa omalla päätöksellään puuttua mihin tahansa rikkeeseen tai toimeen jonka se katsoo rikkovan Kristuskeisaria ja Hänen antamaansa lakia tai julistamaansa Sanaa vastaan. Inkvisitioneuvosto voi myös vaatia ketä hyvänsä asemaan ja säätyyn katsomatta välittömästi saapumaan eteensä.

§3 Arkki-inkvisiittorit, jotka myös Etsijöinä tunnetaan, edustavat inkvisitioneuvoston puheenjohtajaa ja heidän määräyksiinsä tulee suhtautua kuin sen antaja olisi inkvisitioneuvoston puheenjohtaja.

§4 Jokainen joka ei tule inkvisitioneuvoston eteen vastaamaan sen esittämiin kysymyksiin julistetaan pannaan, joka jatkuu siihen asti kunnes henkilö vastaa teoistaan inkvisitioneuvostolle.

§5 Pannaan julistettua ei saa majoittaa, ruokkia tai muulla tavoin auttaa, eikä hänelle saa tarjota kirkollisia toimituksia elleivät ne suoranaisesti liity pannaan julistetun matkaan saapua inkvisitioneuvoston eteen.

§6 Joka rikkoo tämän luvun 5. momentin määräystä vastaan rangaistaan inkvisition toimesta ankarimman mukaan huomioiden kuinka pitkään hän on tarjonnut suojaa pannaan julistetulle.

§7 Kardinaalit vastaavat ylimmästä tuomiovallan käytöstä oman maakuntansa alueella ja johtavat maansa alueella inkvisition toimintaa.

§8 Inkvisitio ja kirkko valvovat uskontoon, kirkkoon ja moraaliin liittyviä tekoja ja rikkomuksia. Molemmat tahot valvovat myös kristikunnan etua.

§9 Ruhtinas ja hänen alaisensa maallinen hallinto vastaa maallisten rikkeiden ja tekojen tutkimisesta ja tuomitsemisesta.

§10 Jotta Kristuskeisarin asettama oikea ja viisas järjestys säilyy ei alemman sovi syyttää ylempiään, eikä yhtäkään sielua saa tutkia ja tuomita alempiarvoinen henkilö.

§11 Pappeihin tai muihin kirkonmiehiin liittyvät seikat saa tutkia ja tuomita vain ylempi kirkon ja inkvisition edustaja.

§12 Mikäli kardinaali katsoo että jokin esitetty syyte koskee asioita tai henkilöitä joita ei ole hyväksi tutkia sillä hallinnon tasolla millä syyte on esitetty, on hän oikeutettu ottamaan tutkinnan omaan harkintaansa vapauttaen alemman tuomioistuimen tehtävästään sen syytteen osalta.

§13 Mikäli tämän luvun 11. momentissa mainitun syytteen on nostanut arkki-inkvisiittori saatuaan enemmistöpäätöksen syytteen nostamisesta vähintään kolmen inkvisiittorin tutkijalautakunnassa ja kardinaali katsoisi tarpeelliseksi ottaa asian hoitaakseen, niin tutkinta ei siirry hänelle, vaan se käsitellään inkvisitioneuvoston toimesta sen parhaaksi katsomana ajankohtana.

§14 Kardinaalilla on oikeus tutkia ja tuomita kaikki maakuntansa alamaiset riippumatta siitä olivatpa he piispoja, pappeja, inkvisiittoreita tai maallisen vallan edustajia.

§15 Mikäli tämän luvun 14. momentissa mainittujen oikeuksien mukaan kardinaali syyttää ruhtinasta, siirtyy tuomiovalta ja syytteen tutkinta samalla tavoin kuin tämän luvun 13. momentissa.

§16 Kardinaali vastaa teoistaan ainoastaan inkvisitioneuvostolle.

§17 Jos Kardinaalin epäillään rikkoneen Kristuskeisarin pyhää tahtoa vastaan voidaan häntä vaatia muun inkvisitioneuvoston eteen kuultavaksi toisen kardinaalin tai arkki-inkvisiittorin johtaman kolmihenkisen inkvisiittoreista koostuvan tutkijalautakunnan enemmistöpäätöksellä.

§18 Tämän luvun 17. momentin mukaisessa tilanteessa Kardinaali voidaan tuomita vain mikäli inkvisitioneuvosto yksimielisesti kuultua lukuun ottamatta katsoo hänen rikkoneen Kristuskeisaria vastaan.

§19 Piispa vastaa tämän luvun 8. momentin mukaisista asioista omien läänitystensä alueella. Piispalle on voitu myös myöntää maallinen läänitys, jota hoitakoon kuin kunnon lääninherra konsanaan.

§20 Piispalla on oikeus tutkita ja tuomita alaisinaan olevat papit ja läänityksillään oleva alempi aatelisto ritarit ja maaherrat mukaan lukien.

§21 Piispalla ei ole oikeutta tutkia eikä tuomita ylemmän aateliston edustajia.

§22 Kreivien ja paronien tekemien tämän luvun 8. momentin alaisuuteen kuuluvissa tapauksissa piispa voi vaatia inkvisitiota tutkimaan tapauksen

§23 Mikäli piispan tuomitsemasta rikoksesta pitää langettaa ankara rangaistus ja tuomittu on ylhäisemmästä väestä, täytyy piispan hakea vahvennus tuomiolle joko kardinaalilta, piispainkokoukselta tai kolmen inkvisiittorin muodostamalta lautakunnalta ennen kuin tuomio voidaan panna käytäntöön.

§24 Mikäli piispan epäillään rikkoneen säädöksiä vastaan on hän teoistaan vastuussa ylemmille kirkon ja inkvisition edustajille.

§25 Tämän luvun 24. momentin mukaisissa tilanteissa saa syytteen piispaa vastaan nostaa kardinaali tai kolmen inkvisiittorin muodostaman lautakunnan enemmistöpäätöksellä.

§26 Tämän luvun 25. momentin tilanteessa inkvisitio vastaa syytteen tutkinnasta ja tuomiosta päättää kardinaalin johtama piispainkokous.

§27 Papit vastaavat tämän luvun 8. momentin mukaisista asioista oman seurakuntansa alueella.

§28 Papit saavat tuomita seurakuntansa alueella rahvasta. Aateliston osalta pappi on velvollinen siirtämään syyttämisen ja tutkimisen alueen piispalle.

§29 Mikäli papin tuomitsemasta rikoksesta pitää langettaa ankara rangaistus, täytyy papin hakea vahvennus tuomiolla joko piispalta tai inkvisiittorilta ennen kuin tuomio voidaan panna käytäntöön.

§30 Ruhtinas määrää maallisesta lainkäytöstä omassa ruhtinaskunnassaan ja maallisten asioiden osalta hän saa tutkia ja tuomita kaikki maallisen valtansa piiriin kuuluvat alaisensa.

§31 Mikäli ruhtinas katsoo että jokin teko tai rikkomus liittyy sellaiseen maalliseen asiaan tai henkilöön ettei sitä ole hyväksi tutkia alemmilla hallinnon tasoilla, saa hän ottaa tapahtuneen omaan harkintaansa vapauttaen aiemmin asiaa tutkineen henkilön vastuusta kyseisen tutkinnan osalta.

§32 Mikäli ruhtinas katsoo että on tapahtunut jotakin tämän luvun 8 momentin sisältöön kuuluvia rikkomuksia, hän on oikeutettu vaatimaan piispainkokousta tutkimaan asian.

§33 Ruhtinas vastaa teoistaan ainoastaan inkvisitioneuvostolle.

§34 Mikäli ruhtinas tekee jotakin jonka voidaan epäillä rikkoneen Kristuskeisaria ja Hänen pyhää tahtoaan vastaan voi kardinaali tai arkki-inkvisiittorin johtaman kolmihenkisen inkvisiittorilautakunnan enemmistöpäätös vaatia ruhtinasta inkvisitioneuvoston eteen kuultavaksi.

§35 Ylempi aateli saa tuomita maallisissa asioissa omia alaisiaan niissä puitteissa joita tämä laki antaa.

§36 Mikäli tämän luvun 35. momentin tilanteessa rikoksesta annettava tuomio on ankara ja tuomittava henkilö ylempää väenluokkaa, niin tuomio täytyy vahventaa tuomitsijan herran toimesta ennen kuin tuomio voidaan panna käytäntöön.

§37 Mikäli ylempi aateli katsoo että on tapahtunut jotakin tämän luvun 8 momentin sisältöön kuuluvia rikkomuksia, hän on oikeutettu anomaan piispainkokousta tutkimaan asian.

§38 Alemman aateliston edustajista kreivi voi pyytää inkvisitiota tutkimaan tämän luvun 8. momentin alaisuuteen kuuluvat tapahtumat.

§39 Jos herttuan epäillään tehneen jotain tämän luvun vastaista niin hänen tekonsa saa tutkia ja tuomita herttuan oma ruhtinas, kardinaali, arkki-inkvisiittori tai kolmen inkvisiittorin muodostaman lautakunnan enemmistöpäätös.

§40 Jos kreivin tai paronin epäillään tehneen jotain tämän luvun vastaista niin hänen tekonsa saa tutkia ja tuomita hänen oma herransa, kardinaali, arkki-inkvisiittori tai kaksi inkvisiittoria yhdessätuumin toimien.

§41 Mikäli ylhäisaateliin kuuluva henkilö katsoo että jokin hänen alaistensa toimeenpanema tutkimus koskee asiaa tai henkilöä, jonka tutkimiseen tarvitaan korkeampaa asemaa, on hän oikeutettu ottamaan tapahtuneen omaan harkintaansa vapauttaen aiemmin asiaa tutkineen henkilön vastuusta kyseisen tutkinnan osalta.

§42 Alempi aatelisto on oikeutettu tuomitsemaan omilla tiluksillaan rahvaan tekemät maalliset rikkomukset.

§43 Mikäli tämän luvun 42. momentin tapauksessa tuomio olisi ankara ja tuomittava parempaa väkeä, on tuomi vahvennettava ylhäisemmän aatelisen herran toimesta ennen kuin tuomio pannaan käytäntöön.

§44 Alhaisaatelisen saa tuomita hänen oma herransa, piispa tai yksittäinen inkvisiittori.

§45 Sotaherra määrää koottavaksi komentoonsa yhteisen sotavoiman keisarikunnan nimessä, joka taistelee Keisarikunnan rajoilla niiden turvaamiseksi tai laajentamiseksi.

§46 Vain epäiltäessä vakavimmasta petoksesta Kristusta vastaan voidaan sotaherraa syyttää tämän komentaessa armeijaansa Keisarikuntaa puolustaessaan. Muutoin odotettakoon sodan taukoamista, ennen kuin sotaherraa syytetään.

§47 Vapaakaupungeissa käytettäköön tätä samaa lakia.

§48 Vapaakaupunkien ollessa raadin hallinnassa rinnastetaan kaikki kaupungin porvarit parempaan väkeen ja kaupungin raati sekä sen päätökset ylempään aatelistoon kuitenkaan myöntämättä heille jaloin säätyin kunnianosoituksia. Raadin päätökset ulotettakoon yli koko kaupungin rahvaan.

§49 Vapaakaupungin ollessa vapaaherran hallinnassa, rinnastetaan vapaaherra ylempään aatelistoon ja hänellä on maallisissa asioissa valta yli koko kaupungin asujaimiston.

§50 Hengellistä valtaa vapaakaupungissa käyttää aina hiippakunnan piispa

§51 Vapaakaupungit on vapautettu feodaalisiteistä ja ovat maallisissa asioissa ainoastaan ruhtinaan alaisia ja hänelle uskollisia ja toimittavat hänelle veroina kaupungin perustamiskirjassa mainitun summan ja sotaherran niin määrätessä perustamiskirjaan kirjatun joukon asemiehiä.

§52 Inkvisitiolla on oikeus tutkia mitä tahansa tapahtumaa jonka se katsoo kuuluvan omaan toimialaansa, mikäli se ei suoraan liity ruhtinaan tai kardinaalin toimiin.

§53 Arkki-inkvisiittori saa tutkia myös ruhtinaaseen ja kardinaaliin liittyviä asioita.

§54 Inkvisition ylin paikallinen toimielin on arkki-inkvisiittorin johtama kolmen inkvisiittorin lautakunta joka on enemmistöpäätöksellään oikeutettu vaatimaan jopa ruhtinasta tai kardinaalia saapumaan inkvisitioneuvoston eteen kuultavaksi.

§55 Kolmen inkvisiittorin muodostama lautakunta on oikeutettu vaatimaan piispaa saapumaan kardinaalin johtaman piispainkokouksen eteen vastaamaan häntä kohtaan esitettyihin syytöksiin.

§56 Kolmen inkvisiittorin lautakunta on enemmistöpäätöksellään oikeutettu tuomitsemaan herttuoita ja alempia henkilöitä tämän luvun 8. momentin mukaisissa asioissa.

§57 Kahden inkvisiittorin muodostama lautakunta on yksimielisenä oikeutettu tuomitsemaan kreivejä ja paroneja sekä heitä alempiarvoisia henkilöitä tämän luvun 8. momentin mukaisissa asioissa.

§58 Yksittäinen inkvisiittori saa tutkita ja tuomita rahvaaseen, alempaan aatelistoon tai papistoon kuuluvan henkilön tämän luvun 8. momenttiin liittyvissä asioissa.

§59 Mikäli inkvisiittori katsoo että jokin alemman kirkonmiehen tutkima tämän luvun 8. momentin alaisuuteen kuuluva tapaus olisi parempi käsitellä korkeammalla tasolla on hän oikeutettu ottamaan tutkinnan omaan harkintaansa vapauttaen tapausta aiemmin tutkineen henkilön vastuusta.

§60 Arkki-inkvisiittori on vastuussa teoistaan inkvisitioneuvoston puheenjohtajalle, jonka edustaja ja vallankäyttäjä hän on.

§61 Arkki-inkvisiittori on yksinään oikeutettu tutkimaan ja tuomitsemaan kaikki maallisen vallan edustajat ruhtinasta lukuun ottamatta myös maallisissa asioissa.

§62 Arkki-inkvisiittori on yksinään oikeutettu tuomitsemaan pappeja ja vaatimaan piispoja saapumaan piispainkokouksen eteen vastaamaan syytteisiinsä.

§63 Mikäli arkki-inkvisiittori katsoo että jokin tämän luvun 8. momentin alaisuuteen kuuluva tapaus on syytä tutkita korkeammalla taholla, on hän oikeutettu ottamaan tutkinta omalle vastuulleen vapauttaen tapausta aiemmin tutkineen henkilön vastuusta.

§64 Mikäli tämän luvun 63. momentin mukaisessa tilanteessa arkki-inkvisiittori olisi ottamassa omaan valvontaansa tapausta, joka on jo kardinaalin valvonnassa, siirtyy tapaus suoraan inkvisitioneuvoston tutkittavaksi sen parhaaksi katsomana ajankohtana.

§65 Mikäli arkki-inkvisiittori katsoo tarpeelliseksi hän on oikeutettu kumoamaan inkvisiittorin tai inkvisiittoreista muodostetun lautakunnan tuomion.

§66 Inkvisiittorien muodostamien tutkintalautakuntien lukuun lasketaan mukaan syytteen ajamista varten lautakunnan kokoon kutsunut inkvisiittori, arkki-inkvisiittori tai kardinaali.

§67 Nimikkeet ruhtinas ja herttua tarkoittavat tämän lain puitteissa myös aseman perintönä saanutta ruhtinatarta tai herttuatarta.

Luku 4: Nimityksistä sekä viran, aseman ja vasallivalan siirtymisestä

§1 Inkvisitioneuvosto muodostuu Kristuskeisarin nimittämästä puheenjohtajasta ja kuudesta kardinaalista, joiden kardinaalikunnat ovat Englanti, Frankinmaa, Saksanmaa, Hispania, Bysantti ja Rooman Läänitysmaat.

§2 Kunkin maakunnan piispainkokous asettaa kolme ehdokasta uudeksi kardinaaliksi ja inkvisitioneuvoston virassa oleva osa äänestää tarjotuista ehdokkaista yhden kardinaaliksi.

§3 Mikäli tämän luvun 2. momentin mukaisessa äänestyksessä päädytään tasatulokseen tai inkvisitioneuvoston enemmistö toteaa ehdokkaat epäkelvoiksi, on piispainkokouksen asetettava uudet ehdokkaat kardinaaliksi.

§4 Piispainkokoukset kutsutaan kokoon kunkin kardinaalikunnan piispoista, niin että Pohjolan piispat osallistuvat Englannin ja Palestiinan piispa Bysantin piispainkokoukseen.

§5 Piispat valitsee piispainkokous ja kardinaali vahvistaa piispainkokouksen päätöksen tai vaatii uuden valinnan.

§6 Piispa valitsee papit omille seurakunnilleen.

§7 Inkvisiittorit nimittää kardinaali oppineiksi tunnetuista, poikkeuksellisen hurskaista ja vakaista pappismiehistä. Toimeen asettamansa inkvisiittoreilta voi kardinaali myös perua inkvisiittorin oikeudet ja vapauttaa näin heidät velvollisuuksistaan.

§8 Arkki-inkvisiittorit valitkoon yliarkkipiispa yksin edustamaan itseään parhaimman taitonsa mukaan.

§9 Ruhtinaskunnan ruhtinaan ylen korkea arvo on periytyvä ja siirtyy isältä vanhimmalle pojalle.

§10 Mikäli vanhin poika on kuollut tai estynyt aseman vastanottamisesta sairauden tai vamman takia siirtyy ruhtinaan asema nuoremmille veljille ikäjärjestyksessä. Jos pojat ovat kaikki estyneet, perii vanhin tytär ruhtinaan vallan ja hänestä tulee perintönä valtansa saanut ruhtinatar. Mikäli hän on estynyt, siirtyy valta nuoremmille siskoille ikäjärjestyksessä.

§11 Mikäli tämän luvun momenttien 9 ja 10 mukaisesti ei uutta ruhtinasta ole saatu, siirtyy asema ruhtinaan pojanpojille alkaen vanhimman pojan pojista ikäjärjestyksessä.

§12 Mikäli tämän lain 11. momentin mukaisestikaan ei ruhtinaan asemalle ole löytynyt pätevää perijää, on seuraavana järjestyksessä edesmenneen ruhtinaan veljet alkaen vanhimmasta nuorimpaan, ja sen jälkeen edesmenneen ruhtinaan veljenpojat alkaen vanhimman veljen pojista ikäjärjestyksessä.

§13 Mikäli tämän luvun momenttien 9, 10, 11 ja 12 mukaisella järjestyksellä on saatu perijä, joka kuitenkin on liian nuori ottaakseen asemaansa vastaan siirtyy asema väliaikaisesti leskelle tai, mikäli leski ei ole kykenevä tehtävään, seuraavana perimysjärjestyksessä olevalle kuusitoista vuotta täyttäneelle, joka hoitaa tehtävää, kunnes uusi ruhtinas täyttää kuusitoista vuotta. Nainen katsotaan soveliaaksi hallitsemaan kahdenkymmenen ja kahden vuoden iässä, jotta hänet ehditään valmistaa tehtävään sen vaatimalla perusteellisuudella.

§14 Mikäli tämän luvun momenttien 9, 10, 11, ja 12 mukaisella järjestyksellä ei ole saatu perijää ruhtinaan arvolle, valitaan uusi ruhtinas maakunnan sisältä tämän luvun 13. momentin mukaisella tapaa.

§15 Tämän luvun 14. momentin tilanteessa on maakunnan ylhäisaatelin vastuulla katsoa joukostaan se jolla on parhaat edellytykset ruhtinaaksi. Tämän jälkeen inkvisitioneuvosto joko vahvistaa heidän valintansa tai vaatii uutta ehdokasta ruhtinaaksi.

§16 Sotaherraksi nimittää inkvisitioneuvosto ruhtinaan ja kardinaalin suositusten mukaan sotataidoltaan erinomaisena ja luonteeltaan hurskaana tunnetun aatelisen, ei kuitenkaan kreiviä alempaa.

§17 Suurherttuan, herttuan ja vapaaherran osalta perintäjärjestys menee kuten on tämän lain momenteissa 9, 10, 11,12 ja 13 kerrottu. Alhaisempi aateli kulkee samaan tapaan, mutta älköön työn käytännönläheisemmän luonteen tähden naista perimysjärjestyksestä valittako.

§18 Mikäli ylhäisaatelisen asemaan ei saada perijää tämän luvun momenttien 9, 10, 11,12 ja 13 mukaan, nimittää Ruhtinas uuden miehen asemaan ja kardinaali vahvistaa nimityksen tai vaatii eri henkilön asemaan. Älköön kuitenkaan ylhäisaatelin jaloon asemaan konsanaan nimitettäkö miestä, joka ei ole asemaltaan vähintään jalosyntyinen kreivi.

§19 Ylhäisaatelin edustajat voivat nimittää uusia alempia aatelisia ja arvoasemia omasta tahdostaan niin kauan kuin nimittävät omaa asemaansa alempia arvoja ja kykenevät tarjoamaan nimitettävälle henkilölle nimityksen mukaisen maaomaisuuden.

§20 Kaupungin porvarit valitsevat joukostaan raatimiehet kaupungin sääntöjen puitteissa.

§21 Kaupunginraati valitsee pormestarin kaupungin sääntöjen puitteissa.

§22 Rahvas, joka vuoden päivät on viettänyt kaupungissa olkoot vapaa aiemmista velvotteistaan ja alistukoot kaupunginlain alaiseksi sekä toimittakoon henkirahan ja verot raadille.

§23 Kerran siteistään vapautettu rahvas jos kuitenkin asettuu uudelleen kaupunginmuurien ulkopuolelle, on hänen alistuttava sen herran valtaan, kenen mailta maata talolle raivaa.

§24 Avioliitossa puolisot säilyttävät omat perintömaansa, mutta mies vastaa maiden hallinnasta, ellei nainen ole arvoltaan häntä korkeampi, jolloi hän säilyttää perintömaidensa hallinnan. Hallintaoikeus ei anna lupaa lahjoittaa puolison perintömaita pois ilman tämän lupaa.

§25 Mikäli jompikumpi puoliso kuolee ennen perintökelpoisen lapsen saamista, tai puolison kuoleman jälkeen perillinen kuolee, palaavat kuolleen puolison perintömaat hänen suvulleen.

§25 Mikäli puolison kuollessa parilla on perijä tai perijöitä, perivät he kuolleen vanhempansa maat, jotka jäävät lesken hallintaan kunnes perijät tulevat täysi-ikäisiksi. Maita hallitseva leski ei saa lahjoittaa maita pois, sillä niiden omistusoikeus on perijöillä.

§26 Mikäli leski menee myöhemmin uudestaan naimisiin pysyy aiemman avioliiton lasten omistusoikeus leskellä hallinnassa oleviin maihin. Lesken omat maat jaetaan perimyslainsäädännön mukaan aiemman ja myöhemmän avioliiton myötä syntyneiden perijöiden kesken.

§27 Leskeltä älköön vietäkö yllä mainituissa tapauksissa hänen avioliiton kautta saavuttamaansa nimellistä arvoa.

§28 Mikäli avioliitto jostain syystä mitätöityy, palaavat kummankin puolison perintömaat heille itselleen ja avioliiton kautta saatu arvo menetetään.

§29 Perintöä jaettaessa saa pääperillinen kaksi kolmatta kaikesta omaisuudesta. Loppuosa jaetaan kaikkein perillisten, myös pääperijän, kesken siten että jokainen poika saa yhden osan ja jokainen tytär puoliosaa.

§30 Mikäli henkilö lähtee Kristuksen tielle palvelemaan Kristuskeisaria sellaiseen järjestöön joka ei salli maallista taakka, hänen omaisuutensa palautettakoon suvulle tai kirkon omistukseen mikäli henkilö niin tahtoo tai hänellä ei ole sukua.

§31 Asemaa älköön riistettäkö sen haltijalta älköönkä maita suvulta ellei aseman ja maiden haltijan voida osoittaa syyllistyneen mitä vakavimpiin rikoksiin Keisarikuntaa kohtaan, ellei hän ole rikkonut vasallinvalaa tai ellei hän erityisen raskaasti ole lyönyt velvollisuuksiaan maan haltiana laimin.

§32 Otettakoon väellä ja voimalla maa ja asema pois tämän luvun 27. momentissa luettuihin kammottaviin rikoksiin syyllistyneeltä.

§33 Momentin 30 käskyn mukaan pois temmatusta maasta jaettakoon puolet palkkiona sen pois ottaneille. Toisen puolen jakakoon herttua, mikäli entinen omistaja oli ritari tai paroni. Jos tuomittu oli kreivi tai ylhäisaatelista langennut, jakaa jäljelle jäävän puolen maista ruhtinas.

§34 Herran ja vasallin välisen valan saa purkaa vain jos sekä herra että alainen niin yksissä tuumin ja sovussa sopivat.

§35 Kuolemantapausten jälkeen vala uudistettakoon perijän kanssa.

§36 Herran ja vasallin välinen vala purkautuu siinä vaiheessa, kun joko herra tai alainen on tämän lain mukaan tuomittu kirkonkiroukseen.

§37 Avioliitossa purettakoon vaimon vanha vala ja vannokoon hän uskollisuutta miehensä vasalliherralle.

§38 Muutoin älköön vasallinvalaa kuunaan purettako tai petettäkö, sillä se on pyhä.

Luku 5: Kasteesta ja Kristuskeisarin pyhään seurakuntaan kuulumisesta

§1 Joka ei kuulu Kristuskeisarin pyhään seurakuntaan, häntä pidettäköön pakanana, kunniattomana ja ainoaan Jumalaan uskovien kauhistuksena.

§2 Kun lapsi syntyy aviossa tai avioliiton ulkopuolella, hänet kastettakoon 10 päivän sisään syntymästä jottei paholainen pääse vaikuttamaan häneen.

§3 Synnyttäjää pidettäköön perisynnin takia epäpuhtaana siitä hetkestä kun synnytys alkaa, ja hänet otettakoon takaisin seurakuntaan vasta 30 päivää synnytyksen jälkeen.

§4 Kun lapsi tai pakana on ottanut kasteen ja liittynyt Kristuskeisarin pyhään seurakuntaan on hän seurakunnan jäsen ja hän kantakoon oman vastuunsa seurakunnassa sekä alistukoon tämän lain alaiseksi. Hänet kirjattakoon seurakunnan väkikirjaan ihmisten joukkoon.

§5 Jokaisen seurakuntalaisen täytyy käydä säännöllisesti kirkossa ja ripittää syntinsä papille. Ken ei tätä tee hänet erotettakoon seurakunnasta kunnes parantaa tapansa.

§6 Se joka kuolee Kristuskeisarin pyhän seurakunnan ulkopuolella haudattakoon metsään kauas ihmisistä ilman papin siunausta.

§7 Se joka kuolee Kristuskeisarin pyhän seurakunnan jäsenenä haudattakoon pyhitettyyn hautausmaahan papin siunaamana, tai jos tämä on mahdotonta, niin pitää ruumis ja hauta pyhittää niin pian kuin mahdollista.

§8 Ne jotka puheillaan tai teoillaan kieltävät Kristuskeisarin tai Hänen pyhän seurakuntansa erotettakoon seurakunnasta. Tämän tutkikoon tämän lain 2 luvun mukainen henkilö, ja julistakoon tuomionsa.

§9 Tämän luvun 8. momentin tilanteessa voidaan tuomita seurakunnasta erotettavaksi tai kirkonkiroukseen.

§10 Seurakunnasta erotetulle älkööt puhuttako julkisesti eikä häntä sovi auttaa ennen kuin hän on sovittanut tekonsa ja otettu takaisin osaksi seurakuntaa.

§11 Kirkonkiroukseen joutuneelle ei pidä puhuman, annettavan almuja tai leposijaa. Häneltä vietäköön niin omaisuus kuin arvokin muistutukseksi kaikille siitä että hän ei ole enää jäsenenä Kristuskeisarin pyhässä seurakunnassa ja että niin hänen ikuinen sielunsa kuin maallinen ruumiinsakin ovat kadotukseen tuomitut.

§12 Kenen tavataan auttaneen tai puhuneen kirkonkirouksessa olevan kanssa, häntä rangaistakoon sakoilla ja häpeärangaistuksella.

§13 Kirkonkirouksen alaista ei suojele Kristuskeisarin asettamat lait, vaan häntä kohdeltakoon lainsuojattomana valapattona missä hänet tavataankaan.

§14 Juutalaisia siedettäköön niin kauan, kun eivät harhautunutta oppiaan avoimesti levitä tai harjoita. Jos näin tekevät, käsiteltäköön heitä kuin mitä hyvänsä pakanaa luvun 9 vaatimalla tavalla.

Luku 6: Avioliitosta

§1 Avioliitto on pyhä toimitus, jossa mies ja nainen liitetään yhteen Kristuskeisarin armon alla.

§2 Joka avioliiton rikkoo, rikkoo myös Kristuskeisaria kohtaan.

§3 Avioliiton vahvistaa aina Kristuksen pappi ja se kirjattakoon seurakunnan väkikirjoihin, muuten se ei ole pätevä.

§4 Mikäli pappia ei ole saatavilla, on kihlauskin riittävä merkki avioliitosta, mutta avioliitto pitää vahvistaa papin edessä heti kun se on mahdollista.

§5 Avioliitossa kumpikin puoliso säilyttää omistusoikeiden siihen mitä on mukanaan avioliittoon tuonut, mutta mies hallitsee kummankin avioparin omaisuutta.

§6 Miehen tehtävä on elättää perheensä, ja naisen tehtävä on huolehtia kodista.

§7 Toisen puolison kuollessa on lesken pidettävä kahden vuoden suruaika ennen kuin hän voi mennä uudestaan naimisiin. Vain ruhtinaan, jonka asemassa perimyksen järjestäminen on erinomaisen tärkeää, on säällistä surra vain kaksi vuodenaikaa.

§8 Avioliitto ei ole sallittu serkkua lähempien sukulaisten kesken.

§9 Mikäli myöhemmin selviää että avioliitto rikkoo tämän luvun 8. momenttia, on se julistettava mitättömäksi ja osapuolten pitää maksaa korvaus kirkolle tapahtuneesta synnistä.

§10 Avioliitto voidaan purkaa mikäli jompikumpi puoliso ei huolehdi aviovelvollisuuksistaan joko omasta tahdostaan tai kyvyttömyydestä.

§11 Avioliitto purkautuu myös mikäli toinen puoliso lähtee Kristuksen tielle palvelemaan Häntä sellaiseen järjestöön joka ei salli maallisia sitoumuksia. Tällaisella tiellä kulkeva ei saa sitoa itseään avioliittoon, vaan hänet Kristus vapauttakoon taakastaan jotta hän voisi paremmin palvella Kristusta. Vaimo älköön moiseen ryhtykö vailla laillisen huoltajansa tahi aviomiehensä siunausta.

§12 Tämän luvun momentin 10 mukainen aviovelvollisuuksien rikkomiseen kuuluu kyvyttömyys perijöiden hankkimiseen, naisen aviorikos tai asiain heitteillejättö siinä määrin että perheen toimeentulo vaarantuu.

§13 Tämän luvun 12. momentin mukainen asian heitteillejätöksi voidaan katsoa perheen omaisuuden hävittäminen ylettömästi ryypäten, holtittomasti pelaten tai muulla säädyttömällä tapaa. Samoin kyvyttömyys hoitaa asioita valitettavan hulluuden tai jatkuvan humalan seurauksena.

§14 Mikäli nousee epäilys että avioliitto täyttää jonkun tämän luvun momenteissa 8, 9, 10, 12 tai 13 mainituista asioista tutkii tilanteen rahvaan osalta pappi, alemman aateliston, paronien ja kreivien kohdalla piispa ja ylimpien aatelisten osalta kardinaali tai piispainkokous.

§15 Kun tämän luvun 14. momentin mukainen tutkinta on suoritettu voidaan avioliitto purkaa mikäli tarvittavat ehdot ovat täyttyneet. Mikäli jompikumpi puoliso on nuo ehdot täyttänyt omalla toiminnallaan pitää häntä rangaista ankarilla korvauksilla kirkolle ja kunnian menetyksellä. Jos kuitenkin jompikumpi puoliso on täyttänyt tarvittavat ehdot tahtomattaan vamman tai muun seurauksena, hänen tilansa tehtäköön julkisesti tiettäväksi, mutta älkööt ketään tuomittako korvauksiin.

§16 Mikäli myöhemmin todetaan että avioliitto on purettu väärin perustein, tai perusteet ovat muuten poistuneet, niin avioliitto julistettakoon uudestaan voimaan ja henkilöt määrättäköön korvaamaan kirkolle sopiva korvaus.

Luku 7: Maankäyttö

§1 Kaikella maalla on hallitsija, joko Kristuskeisari tai hänen osoittamansa maallinen hallitsija.

§2 Maan hallitsija vastatkoon ylemmilleen ja turvatkoon alempiensa oikeudet maahan.

§3 Rahvaalla on oikeus viljellä ja käyttää sitä maata jonka ovat raivanneet, ja asua sillä maalla jolle ovat talonsa rakentaneet.

§4 Korvauksena tämän luvun momentissa 3 annetuista oikeuksista rahvas maksakoon vailla napinaa veroa sille joka maata hallitsee ja tehkööt hänelle töitä määrättyinä päivinä vuodessa, jotka laskettakoon saadusta etuoikeudesta eli tilan koosta.

§5 Kukin vastatkoon siitä sarasta joka hänelle on osoitettu ja viljelköön sitä niin kuin kylässä on päätetty.

§6 Kylän niityillä kukin laiduntakoon tarpeensa mukaan, kunhan pitää omat eläimensä poissa toisten mailta.

§7 Mikäli jonkun eläimet karkaavat toisen pelloille, hän on velvollinen hakemaan eläimensä pois ja korvaamaan niiden aiheuttaman tuhon.

§8 Mikäli tämän luvun 7. momentin mukainen tapahtuma toistuu usein, niin pellon omistaja hakekoot eläimet itselleen korvaukseksi niiden tekemästä tuhosta.

§9 Mikäli jonkun koira tai muu eläin hyökkää toisen kimppuun, niin hän korvatkoon vahingon.

§10 Hallitsijan metsiä saa käyttää omiin ja kylän tarpeisiin, paitsi tämän luvun momentin 11. mukaisia toimiin.

§11 Metsästysoikeus, tapahtuipa se ansoin, jousin, muilla aseilla, haukalla tai muulla eläimellä, kuuluu hallitsijalle. Metsästystä ei älkööt harrastettako ilman hallitsijan lupaa.

§12 Kuka rikkoo tämän lain 11. momenttia tuomittakoon sakkoihin, tai jos hän toistuvasti rikkoo tätä momenttia niin menettämään kätensä.

§13 Rahvas vastatkoon siitä että hallitsijan mailla tiet ja sillat ovat kunnossa. Jos tiet tai sillat kaipaavat korjausta hakekoot hallitsijan metsästä tarvitsemansa puut ja korjatkoon tiet ja sillat kuntoon.

§14 Jos joku omistaa myllyn, pitää hänen huolehtia kylän tarpeista, ja ottaa kohtuullinen korvaus.

§15 Jos myllynomistajan kyvyttömyyden tai haluttomuuden takia mylly on ollut käyttämättä kolme vuotta, niin myllyn ottakoon itselleen se joka sitä paremmin hoitaa. Tarvittaessa hallitsija riidan ratkokoot.

§16 Älköön tavarakauppaa harjoitettako kuin vapaakaupungeissa, joilla on siihen oikeus tai kauppiaan oikeudet saaneiden kauppiaiden toimesta.

Luku 8: Maalliset rikokset

§1 Maallisia rikoksia ovat ne jotka eivät liity kirkkoon, uskontoon tai moraaliin.

§2 Maallisissa rikoksissa asian tutkikoon ja tuomitkoon maallinen hallitsija tai se kirkon mies joka siihen oikeutetaan tämän lain 2. luvussa.

§3 Sakkojen ja korvausten osalta tuomittakoon kolmasosa rikoksen uhrille, kolmasosa hallitsijalle ja kolmasosa kirkolle.

§4 Ken vahingossa tai tahallaan toisen omaisuutta hävittää tai turmelee sen korvatkoon täydessä määrässään.

§5 Jos tämän luvun momentin 4 tilanteessa on teko tehty tahallaan ja siitä on muuta ylen raskasat vaivaa sekä kärsimystä toiselle seurannut niin tekijä korvatkoon myös sen vaivan ja kärsimyksen joko rahalla tai ruumiillisella kurituksella.

§6 Kuka toiselta jotain varastaa, sen palauttakoon kaksinkertaisena.

§7 Mikäli varas ei kykene palauttamaan sitä mikä hänen pitää korvata, korvatkoon sen minkä kykenee, ja lopulta osin häntä rangaistakoon ruumiillisella kurituksella.

§8 Varkaudesta tuomittakoon raippoja tai jos varkaus on ollut törkeä tai toistuvaa voidaan varkaan käsi katkaista.

§9 Jos vahingoittaa toista, siitä korvattakoon niin kuin tämän luvun momenteissa 10, 11, 12, 13, 14, 15 ja 16 mainitaan.

§10 Mustelmasta maksettakoon sakkoa. Jos se on syntynyt tappeluksen tiimellyksessä selvitettäkön aloittaja tahi jollei häntä saada selville, rangaistakoon kaikkia nujakkaan osaa ottaneita.

§11 Verihaavasta maksettakoon kolminkertainen sakko. Tappelus tutkittakoon kuten momentissa 10

§12 Pysyvästä vammasta korvataan uhrille vamman laadun mukaan korvaus menetetystä työkyvystä.

§13 Kuka toisen tappaa itsepuolustukseksi tai vahingossa maksakoot tapetun sukulaisille uhrin aseman mukaisen verirahan.

§14 Kuka toisen tappaa harkiten ja tarkoituksella tuomittakoon kuolemaan, tai maksamaan ylen raskaat verirahat ja suuret korvaukset, jos hallitsija niin määrää.

§15 Jos murhan tekee tietoisesti mutta äkkipikaisuuksissaan, niin tuomittakoon hänet tämän luvun momentin 13 mukaan.

§16 Jos murhaaja saadaan kiinni kädet veressä, saa hänet surmata heti, jottei verihuurujen vallassa sorru uusiin murhatöihin.

§17 Itseltään hengen riistänyt tuomittakoon poltettavaksi ja tuhka ripoteltakoon metsään kauas kirkkomaasta, sillä elämä on pyhä, eikä sen mitasta käy ihmisen päättäminen.

§18 Milloin henkilö on tuomittu fyysiseen rangaistukseen tai ei kykene maksamaan sakkojaan tai korvauksia tuomari katsokoon sopivaksi katsomansa rangaistusmuodon rikoksen laadun kuin tekijän tilan mukaan.

§19 Mikäli tekijä on toistuvasti tehnyt rikoksia tai rikoksen luonne on sellainen että se uhkaa yhteisöä, voidaan tekijä tuomita karkotettavaksi.

§20 Milloin tämän luvun mukaisesti syyllinen tuomitaan kuolemaan, niin tuomio vahvistettakoon niin kuin tämän lain 2 luku edellyttää.

§21 Kun tämän luvun 20. momentin mukainen vahvistus on saatu, kuulutettakoon väki paikalle opikseen ottamaan ja pantakoon teloitus käytäntöön kullekin asemansa mukaan. Ylhäisaatelinen mestattakoon miekalla ja alempi aatelinen kirveellä. Rahvas hirtettäköön ja Kristuskeisarin pyhään seurakuntaan kuulumattomat poltettakoon elävältä. Jätettäköön rahvaan ruumiit hirsipuuhun viikon päiviksi muistuttamaan Herran käskyjen rikkomisen seurauksista.

Luku 9: Moraaliset rikokset ja rikokset kirkkoa vastaan

§1 Moraaliin tai kirkkoon liittyvissä rikoksissa asian tutkikoon kirkonmies, niin kuin tämän lain 2. luvussa todetaan.

§2 Sakkojen osalta maksetaan kaikki kirkolle, ja korvauksissa puolet uhrille ja puolet kirkolle.

§3 Kirkonmiehet tuomittakoon niin kuin tämän lain 7 luvussa kerrotaan, mutta heidät tutkikoon ja tuomitkoon toiset kirkonmiehet, kuten tämän lain 2 luvussa kerrotaan.

§4 Mikäli joku kieltää Jumalan joko sanoin tai teoin, hänelle annettakoon mahdollisuus perua tekonsa, ja jos hän sen tekee, niin selvitköön ankarilla sakoilla ja häpeärangaistuksella. Jos syytetty ei peru sanojaan ja tekojaan, häntä rangaistakoon ankarimman mukaan kirkosta erottamisella ja kuolemalla.

§5 Mikäli joku levittää harhaoppia, niin häntä kohdeltakoon kuin tämän luvun momentissa 4 kerrotaan, mutta kerkeämmin tuomittakoon ankarasti, sillä harhaoppi on Saatanasta.

§6 Jos jonkun todetaan harjoittaneen noitakonsteja ja hän tunnustaa harhautumisensa oikeasta uskosta, niin hänet tuomittakoon teostaan niin kuin tämä laki muualla sanoo, mutta ankarammin. Jos hän ei tunnusta harhautumistaan kirkon oikeasta opista, vaan pysyy väärissä epäjumalissaan, niin hänet tuomittakoon ankarimman mukaan kirkosta erottamisella ja kuolemaan kerettiläisenä.

§7 Joka tekee sopimuksen tai liiton paholaisen kanssa, paholaisen kieltäköön ja tekonsa pyhälle kirkolle tunnustakoot, niin selviää ankarilla sakoilla ja häpeärangaistuksella, jossa Saatanan kieltäköön. Kuka taasen ei sielunvihollista kiellä, hänet tuomittakoon ankarimman mukaan kirkosta erottamisella ja kuolemaan.

§8 Kuka kirkossa tai pyhäpäivänä juopottelee tai harjoittaa muuta huonoa elämää, hänet tuomittakoon sakkoihin ja ankaraan häpeärangaistukseen.

§9 Jos joku vahingoittaa kirkkorakennusta tai muuta kirkon omaisuutta sen korvatkoon kaksinkertaisena ja kärsikööt häpeärangaistuksen sen lisäksi.

§10 Kuka valheella sielunsa pimittää, hän maksakoon kirkolle sakkoa ja kärsikööt häpeärangaistuksen.

§11 Kuka monesti tämän lain 10. momenttia rikkoo, hänet tuomittakoon karkotettavaksi tai seurakunnasta erotettavaksi.

§12 Kuka Kristuksen nimissä annetun valan rikkoo, hänet tuomittakoon tuomarin harkinnan mukaan sakkoihin ja ruumiilliseen kuritukseen, karkotukseen, kirkosta erottamiseen tai kuolemaan sen mukaan kuinka suuressa asiassa hän on valansa rikkonut ja mitä valansa pantiksi luvannut. Oltakoon tästä rangaistusta säädettäessä tarpeellisen ankaria, sillä vala on pyhä.

§13 Joka itsensä korottaa ja esiintyy aatelisena tai kirkonmiehenä tai muuten itseään korkeammassa asemassa vaikka ei sellainen ole, niin häntä rangaistakoon ensimmäisellä kertaa fyysisellä rangaistuksella, ja toisella kertaa kuolemantuomiolla. Mikäli ensimmäinen teko on ollut törkeä, tuomitsija määrätköön kuolemantuomion jo siitä.

§14 Aviorikos ja huorin tekeminen ovat rikokset Kristuksen sanaa vastaan, ja niistä tuomittakoon sen mukaan mitä syyllinen on tehnyt.

§15 Jos sekä mies että nainen ovat naimattomia ja toisensa makaavat, heitä rangaistakoon fyysisellä rangaistuksella ja sakoilla elleivät toisiaan nai. Jos he avioon suostuvat, selvitköön häpeärangaistuksella.

§16 Jos aviossa oleva mies makaa naimattoman naisen, niin hän elättäköön syntyvän äpärän, maksakoot sakot kirkolla ja kärsikööt häpeärangaistuksen. Nainen kärsikööt fyysisen rangaistuksen tai maksakoot kirkolle sakkoja.

§17 Jos aviossa oleva nainen makaa naimattoman miehen, niin naista rangaistakoon fyysisellä rangaistuksella ja sakoilla. Lisäksi puretaan hänen avioliittonsa ja nainen karkotetaan mikäli hänen aviomiehensä niin pyytää. Mies kärsiköön fyysisen rangaistuksen ja maksakoot sakkoa kirkolle ja naisen aviomiehelle, ketä vastaan on rikkonut.

§18 Milloin sekä mies että nainen ovat toisten henkilöiden kanssa naimisissa, mutta silti toisensa makaavat, niin kumpikin kärsikööt fyysisen rangaistuksen ja maksakoot sakot kirkolle. Naisen avioliitto puretaan ja hänet karkotetaan jos hänen miehensä niin haluaa. Mies karkotetaan mikäli tuomari katsoo sen tarpeelliseksi.

§19 Jos mies makaa miehen, niin kumpikin tuomittakoon kärsimään fyysinen rangaistus, maksamaan sakkoja ja karkotettavaksi tai mikäli teon luonne sitä tai mitä säädyttömin teko toistuu vaatii kuolemaan tuomittavaksi.

§20 Jos joku sekaantuu eläimeen tai tekee muuta Jumalalle kauhistuttavaa, hänet erotettakoon kirkosta ja tuomittakoon kuolemaan.

§21 Milloin henkilö on tuomittu häpeärangaistukseen, tuomari katsokoon rikkeen ja henkilön mukaan miten rangaistus suoritetaan.

§22 Katumusrangaistukseen määrätty suorittakoon joko palvelusta kirkolle, pyhiinvaelluksen tai lahjoituksen, jonka määrällä katumusta osoitetaan. Aateli palauttakoon kunniansa osallistumalla ristiretkelle.

§22 Milloin henkilö on tuomittu fyysiseen rangaistukseen tai ei kykene maksamaan sakkojaan tai korvauksia tuomari katsokoon sopivaksi katsomansa rangaistusmuodon rikoksen laadun kuin tekijän tilan mukaan.

§23 Milloin tämän luvun mukaisesti syyllinen tuomitaan kuolemaan, niin tuomio vahvistettakoon niin kuin tämän lain 2 luku edellyttää.

§24 Kun tämän luvun 23 momentin mukainen vahvistus on saatu, kuulutettakoon väki paikalle opikseen ottamaan ja pantakoon teloitus käytäntöön kullekin asemansa mukaan. Ylhäisaatelinen mestattakoon miekalla ja alempi aatelinen kirveellä. Rahvas hirtettäköön ja Kristuskeisarin pyhään seurakuntaan kuulumattomat poltettakoon elävältä. Jätettäköön rahvaan ruumiit hirsipuuhun viikon päiviksi muistuttamaan Herran käskyjen rikkomisen seurauksista.

Luku 10: Sääntökunnat ja hengelliset järjestöt

§1 Sääntökunniksi kutsuttakoon erilaisia hengellisiä järjestöjä jotka inkvisitioneuvosto ja Kristuskeisari ovat todenneet oikean uskon mukaisiksi.

§2 Sääntökunnat noudattakoot niitä sääntöjä jotka inkvisitioneuvosto ja Kristuskeisari ovat niille vahvistaneet.

§3 Sääntökuntien jäsenet katsotaan kirkkoon kuuluviksi ja heitä käsiteltäköön sen mukaan kuin tämän lain 2. luku edellyttää.

§4 Tämän luvun 3. momentin lisäksi sääntökunnat saavat tutkia ja tuomita omia jäseniään niin kuin niiden omissa inkvisitioneuvoston vahvistamissa säännöissä määrätään.

§5 Sääntökunnat noudattakoot hyveellistä elämää ja pyhittäkööt elämänsä Kristuskeisarin palvelemiseen.

§6 Sääntökunnissa tehtäköön selvä ero miesten ja naisten sääntökuntien välille, älköötkä miehet tai naiset hairahtuko väärään sääntökuntaan liittymään.

§7 Niiltä osin kuin sääntökunnan säännöt määräävät jäsenet luopukoot maallisesta taakasta, niin liioista velvoitteista kuin omaisuudesta niin kuin tämän lain 3. luvun 23. momentissa ja 5. luvun 11. momentissa määrätään.

§8 Jos inkvisitioneuvosto ja Kristuskeisari katsovat, että joku sääntökunta on rikkonut sääntöjään vastaan, he tuomitkoon tekijät tämän lain suomissa valtuuksissa ja vaatikoot sääntökunnalta korvausta rikkomuksistaan.

§9 Mikäli tämän luvun 8 momentin mukainen tilanne toistuu tai sääntökunnan rikkomus on niin vakava, että tämän luvun 8. momentin rangaistus ei riitä, inkvisitioneuvosto hajottakoot sääntökunnan ja kieltäkööt sen toiminnan.

§10 Kun tämän luvun 9 momentin mukaisesti sääntökunta lakkautetaan tuomittakoon sen johtajat ja muut erityiset rikkojat sen mukaan mitä tämä laki määrää. Muut jäsenet maksakoot sakon ja suorittakoot katumusrangaistuksen ja ovat sen jälkeen vapautettuja sääntökunnasta siten kuin eivät olisi koskaan siihen kuuluneetkaan.

§11 Jos joku haluaa perustaa uuden sääntökunnan hän ensin osoittakoot kardinaalille uskonsa ja oppinsa oikeellisuuden, seuraajiensa määrän sekä sääntöehdotelman sääntökunnan säännöiksi.

§12 Tämän luvun 11. momentin ehtojen täyttyessä kardinaali tuo asian esille inkvisitioneuvostossa, joka äänestää sääntökunnan perustamisesta.