Kristuskeisari VI

Vesperin hetki

"Isä Jakobin ruumis oli runneltu, häväisty. Surmaaja katsoi hurmeen hämärtämillä silmillä veren tahraamia käsiään. Murha - Kuoleman synti. Se se oli. Ei mitään vähempää. Hän häpesi, tiesi rikkoneensa jotain pyhää, tiesi rauhan ajan päättyneen. Tulisi ulkopuolisia, tulisivat kysymyksineen, murtaisivat kaiken. Vähitellen täysi kuu katosi Karpaattien taa, Janos ulvoi jossain liian lähellä. Sumu laskeutui Szekerin munkkiluostarin maille, kätki murhamiehen syleilyynsä. Vaan edes puhdas aamukaste ei pesisi pois näitä syntejä."

Armon Herramme vuoden 2004 syyskuussa ja sen neljäntenä päivänä, esityttää Maahinkainen ry. Kristuskeisari-sarjan kuudennen pelin Mäntyharjun Pyhäniemellä. Kutsumme teitä kokemaan ahdistusta ja pelkoa kovan maailman uhkaamaan, syrjäiseen luostariyhteisöön. Kutsumme teitä elämään kanssamme päivän tuon luostarin elämää - uskomaan ja toivomaan kaiken olevan huomenna paremmin, pelkäämään huomisen tuovan tullessaan vain toivottomuutta, epäuskoa ja vihaa. Kun suljettu yhteisö kohtaa ulkopuolisen maailman, on kaikki mahdollista.

Peli pureutuu siis teemaan "me vs. muut", toisin sanoen konfliktiin, joka syntyy suljetun ja eristäytyneen yhteisön kohdatessa muukalaisia. Apotti Jakob löydettiin surmattuna, inkvisition huomiota ei voitu välttää ja niinpä on joukko inkvisiittoreita matkalla selvittämään tuota surmantyötä. Nähtäväksi jää, murtaako tuo kohtaaminen luostarin iänikuisen päivärytmin vai voiko mikään sitä järkyttää. Näin Kristuskeisari-sarjan kuudennelta osalta on turha odottaa maailmoja syleilevää poliittista juonittelua, suuraatelin kiemuroita tai montaa vanhaa hahmoakaan. Sen sijaan kyseessä on Keisarikunnan kauimmaisille rajamaille, eristäytyneeseen munkkiluostariin sijoittuva ja ennen kaikkea vahvasti tunnelmaan, luultavasti myös huomattavan ahdistavaan sellaiseen, painottuva peli.

Tuota tunnelmaa luomaan tarvitsemme noin 31 pelaajaa ja viime pelin tapaan lukemattoman määrän palveluskuntaa. Hahmoissa ja pelissä tulemme käsittelemään sen verran kovia ja vaikeita asioita, että toivomme pelaajiltamme vähintään täysi-ikäisyyttä. Tämä on kuitenkin vain suuntaa antava, ei ehdoton, toive. Pelaajilta toivotaan panostusta pukeutumiseen (tarkoittaa usean kohdalla valmiutta tehdä munkin kaapu, suom. huom.) sekä maailman tuntemukseen. Ennen kaikkea kyky ihmissuhdepelaamiseen on suositeltava. Toivomme pelaajiemme myös saavan elämyksiä jo silkasta luostarin arkirutiineihin eläytymisestä. Montaa varsinaista tavoitteisiin perustuvaa hahmoa kun ei pelissämme ole, vaan peli on tehtävä luostarin arjella ja reagoimalla päivän kenties jopa mullistaviin tapahtumiin. Pelaajien on myös huomioitava, että kyseessä on vahvasti uskonnollissävytteinen peli ja jättettävä se väliin, jos kokee sen vaikeaksi tai omaa vakaumustaan loukkaavaksi.